Farkkukurssi Päivölässä. Tervetuloa!

Onneksi olen jo keväällä sopinut farkkukurssin pitämisestä Päivölässä, sillä tuo vierailu Marja Matiisenin kodissa antoi tuhat uutta ideaa, miten farkkuja voi käyttää. Olen todella intoa piukassa päästä ideoimaan kaikkea uutta ja kivaa farkkukurssille.
Päivölä on tosi ihana kurssipaikka, se sijaitsee Valkeakosken puolella, ja sinne on tosi helppo tulla omalla autolla, mutta pääsee myös esim junalla: Rautatieasema on Toijalassa 9 kilometrin päässä opistolta. Toijalasta voi opistolle tulla Hämeenlinnaan kulkevalla bussilla, joka pysähtyy noin puolen kilometrin päässä Päivölästä tai taksilla, jonka saa asemalta. Ompelukone pitää kyllä ottaa mukaan!
Kurssipaikalla voi majoittua 2-hengen huoneessa, mutta pienestä lisämaksusta saa tietysti myös ihan oman majoitushuoneen. Käytännössä minun mielestäni ei ole juurikaan väliä kuka on huonekaverina, koska yleensä huoneeseen malttaa mennä vasta iltamyöhällä kun ei jaksa enää mitään muuta kuin kaatua sänkyyn! Itse en ole koskaan etukäteen tiennyt huonekaveriani ja aina on ollut tosi mukava tyyppi kämppäkaverina. Joistakin on tullut jopa pidempiaikaisia ystäviä tai ainakin Facebook-kavereita. Ehkä se johtuu siitä että kaikki jotka tilkkutöitä harrastavat ovat tosi mukavia ihmisiä ja jopa sielunkumppaneita. "Normaalit" ihmiset aina ihmettelevät miten voi tarvita farmariautollisen tavaraa 2 yön kurssille, mutta tilkkuihmiset eivät ihmettele sitä lainkaan!
Tuo kurssi on siis viikon 42 viikonloppu 21.-23.10.2016. Se alkaa perjantai-iltana iltaruualla ja opetus alkaa klo 18. Ekana iltana aloitellaan töitä virallisesti n. 21:een saakka, mutta ommella saa isossa salissa niin kauan kuin jaksaa. Viimeinen sulkee ovet! Iltapalakin saadaan talon puolesta.
Tukevan aamupalan jälkeen  lauantaina aloitetaan taas opiskelu ja ompelu , jonka keskeyttää vain lounas, päiväkahvi ja päivällinen. Iltapala tarpeet varataan päivällispöydästä ja teetä ja kahvia saadaan mukaan. Vielä sunnuntaina jatkuu samat ruoka- ja ompelukuviot iltapäiväkahviin saakka ja sitten pitääkin jo pakata itsensä kotimatkalle. Tuona aikana saa jo monta työtä alulle tai joitakin pienempiä toki jo ihan valmiiksi saakka.
Olen varannut ainakin muutaman laukkuohjeen, esiliinamallin, mugrugin (=mukinalustabletti)
helmet, lehtitelineen, neulatyynyn ja ehkä myös peittomalleja. En ole vielä lyönyt itseni kanssa ihan lukkoon tuota ohjelmaa, mutta lupaan että jokaiselle löytyy kivaa tekemistä.
Nyt vaan ilmoittautumaan Päivölään oheisesta linkistä:
 http://www.paivola.fi/fi/intensiivikurssit/kurssi/622/ 
Laitappa sukulaisille ja muille ystäville viestiä, että perkaavat farkkuhyllynsä sinulle, niin ei tarvitse roudata niitä kirpputorille.
Ota siis paljon erinäköisiä farkkuja mukaan ÄLÄKÄ vaan leikkaa niistä mitään saumoja tai nappeja tai vyönlenkkejä pois- kaikkea voi hyödyntää!!

Tämän olkalaukun läppä on tehty apinankoura-mallilla

Nähdään syksyisen kauniissa Päivölässä lokakuun lopulla. NYT voi tulla kauempaakin Suomesta, kun on kunnon majoituspaikkakin tarjolla!

Tämä farkkukukka kukkii ehkä jonkun laukun kyljessä

Vierailu Marja Matiisenin ateljeekodissa

Sain helposti houkuteltua 20 innokasta tilkkuilijaa mukaan kun järjestin retken Marja Matiisenin luokse Tallinnaan.
Retkelle jouduimme lähtemään "silmä kourassa" tosi aikaisin, mutta muutaman mutkan jälkeen joukkue oli kasassa ja pääsimme laivaan. Aloitimme laivalla runsaalla aamupalalla, jotta jaksoimme Marjan luona odottaville kakkukahveille.
Hän todella otti meidät vastaan omaan kotiinsa, joka oli oikea tilkkuilijoiden unelma. Nopeasti hän istutti porukan sohvalle ja pöytien ääreen, joissa jo kahvi ja kakkupalat odottelivat valmiina. Samalla kun kaatelimme kahvia toisillemme hän jo aloitti leppoisan tarinoinnin. Tuntui että jokaisella työllä oli sielu, tarkoitus ja  merkitys. Niistä hän kertoili sujuvalla suomen kielellä tietysti iloisella viron korostuksella.
Töistä osa oli voittanut erilaisia palkintoja eri kilpailuissa tai näyttelyissä. Yhteinen piirre töissä oli se että ne olivat pääasiassa tehty kierrätysmateriaaleista. Eikä mistä tahansa kirpputoriroinasta, vaan äidin, tätien, mummon, poikien, setien, aviomiehen tms lähisukulaisen vanhoista vaatteista.
Saimme kuulla Viron surullista historiaa kaikenlaisten vainojen ajalta, ja aina oli joku vaatekappale, joka oli tallennettu tilkkutyöhön ja muistutti Marjaa milloin mistäkin historian tapauksesta.
Monissa töissä oli käytetty ihan perusneliötekniikkaa, mutta varsinkin farkkutöissä merkillepantavaa oli se että kaikki saumat, napit, merkit, taskunsuut ja puntinkäänteet oli käytetty tarkasti hyödyksi.
Ennen minäkin käytin farkuista vaan ehjää punttia, mutta kyllä ole pikkuhiljaa valaistunut ja oppinut säästämään kaikki farkunosat. Käynti Marjan luona vakuutti, että niin pitää tehdäkin ja rohkeasti käyttää kaikki kohdat. Olen monesti kurssillakin sanonut oppilailleni että jos vaikka jotakin virhettä tai rumaa kohtaa on monta kertaa peräjälkeen, niin se alkaa näyttää hienolta.
Marja analysoi töitänsä monelta kantilta. Milloin oli alitajunta tehnyt työtään ja milloin hän tajusi että ei ollut koskaan tykännyt piirtämisestä kun joku oli hänelle lapsena sanonut että et osaa piirtää. Hän oli myös tavannut Maya-tutkijan, joka myös osasi kertoa monien symbolien merkityksen.
Mielenkiintoista tarinaa tuli aivan uskomaton määrä ja vaikka kuuntelemassa oli 20 iloista puhujaa, niin kaikki kuuntelivat hiirenhiljaa. Se on saavutus jos mikä.
Ehdimme nähdä ja kuulla vain murto-osan hänen salaperäisen perintöarkkunsa sisällöstä, koska kello kului kovaa vauhtia. Lopuksi pääsimme alakertaan tutustumaan hänen työhuoneeseensa. Tai niitä oli kyllä monta! Kangasvarastoja oli ainakin 4 huoneellista, ja lattiasta kattoon olevat hyllyt pursuivat kankaita hyvässä järjestyksessä. Oli jo oikeastaan vähän ahdistavaa nähdä niin suuri määrä kankaita , jotka oli pakattu tiheään. Hyllyjen välissä juuri ja juuri mahtui kävelemään.
Lohdullista oli myös kuulla että Marja ei koskaan tee vain yhtä työtä kerrallaan, vaan hänellä on aina monta projektia kesken, ja useita välikäsitöitä. Itse olen joskus epäillyt olevani jakomielitautinen, koska en koskaan jaksa tehdä yhtä ja samaa työtä alusta loppuun , vaan minullakin on aina monta työtä eri vaiheissa.
Marjalla oli tosi paljon myös myyntiin tehtyjä töitä. Pääasiassa laukkuja ja peittoja, joita onneksi meidänkin porukasta jotkut ostivat. Marjahan on mm ostanut talonsa tilkuista ansaitsemillaan rahoilla!
N. puolentoista tunnin vierailun jälkeen kakki kiittelivät vuolaasti antoisaa esitystä ja jouduimme jatkamaan matkaamme.
Kiireemme johtui siitä että Karnaluks menee lauantaisin kolmelta kiinni ja sinnekin oli varattava aikaa. Myös Marjalle tuli iltapäivällä toinen ryhmä, joten emme senkään takia olisi voineet pitkittää oloamme.
Kyllä oli mahtavaa käydä tuollaisessa unelmapaikassa. Suosittelen kaikille , joita ylipäänsä käsityöt kiinnostavat. Ei tarvitse siis olla tilkkuhullu mennessään Marjan luokse, mutta voi olla että ulos tullessaan on saanut tilkkukärpäsen pureman! Mehän olimme kaikki jo mennessämme umpitilkkuhulluja!

Marja esittelee peittoa , joka on tehty vanhoista miesten ja poikien puvuista

Syyssuunnitelmia!

Kylläpä se loppukesä kului hapiaan. Tuli vähän reissailtua, aina Tukholmaa myöden.  Tukholmassa käytiin mm Kuninkaanlinnassa, ja Abbamuseossa.
Kotimaassa kävin Vääksyn kuuluisassa Lauran puodissa, Urajärven kartanossa, Mäntän Gösta ja Gustav- museoissa, Tampereen Näsilinnassa (Milavida), Tampereen Tornissa ja Sara Hildenin museossa. Kaikissa yllämainituissa paikoissa kävin ihan ekaa kertaa! Kyllä oli hienoa Ruotsissa, mutta kyllä on kotomaassakin katsomisen arvoisia paikkoja!
Kesätettereitakin kolusin taas oikein urakalla(7). Ne ovat yksi intohimoni! Mikkelissä näin Tankki täyteen -näytelmän. Tampereella kävin kaikki 3 kappaletta katsomassa: Viikinsaaressa Albatrossi ja Heiskanen, Pyynikillä Taivaan tulet ja Komediateatterissa Reinikainen. Tuuloksessa oli Viimeinen mohikaani ja Valkeakoskella Kirka-musikaali. Ehdottomasti PARAS kaikista oli viimeinen: Jokioisten "Teatteri Tuntematon" ja  Mooseksen perintö. Tiedon koko näytelmästä sain ihan sattumalta muistaakseni Hämeen sanomien pikkuartikkelista, jossa kerrottiin suuren kysynnän vuoksi järjestetyistä lisänäytöksistä.  Se järjestettiin sisätilassa (vanha lato?) ja jo lavastus antoi lupauksen mukavasyta näytelmästä. Kun näytelmä alkoi papin upealla laululla "kuin taivaisiin" ajattelin että jaa, niillä on yksi hyvä laulaja ja se on pantu aloittamaan näytelmä. Mutta ei, lauluja ja hyviä laulajia löytyi koko näytelmän ajan ja näyttelijätkin olivat jopa parempia kuin tv:ssä kyseisessä sarjassa. Ensi kesänä järjestän aivan varmasti jonkun porukan katsomaan tuon huippuryhmän näytelmää, oli se sitten mikä tahansa! Kyllä työn jälki oli niiiin huippua!
MUTTA tilkuistahan minun piti blogissani puhua!
Elokuun alussa olin jo 2 viikkoa päiväkodissa tekemässä puolikasta pestiäni, ja nyt viime viikon olen ihan täysipäiväisesti suunnitellut tulevia kursseja ja tehnyt niihin mallitöitä. Tällä viikolla työ jatkuu, tosin ryyditettynä parilla mukavalla retkellä. Keskiviikkona Wellamo-opisto tekee opintomatkan Ullakaan ja lauantaina vien ryhmän Karnaluksiin ja Maria Matiisenin ateljeehen.
Löysin netistä ohjeen 4 pussukan lokerikkoon ja tyttäreni osti sen minulle. Ohje oli 23 sivua pitkä, mutta oikaisin vähän ja tein sen mielestäni paljon helpommin kuin ohjeessa selitettiin. Sitä tehdään sitten tulevana talvena ja vielä ehkä ensi kesänäkin usealla kurssillani.

Pussukan saa roikkumaan vaikkapa kylppärin naulakkoon ja matkalle se taittuu käteväksi rullaksi

Toinen merkittävämpi aikaansaannokseni on vaaterekin kuljetuspussukka: Sinne saa kätevästi kilisevät putkiosat, kun vaaterekkiä pitää kuljettaa kirpputorille tms. Myös eteisen nurkassa on paljon mukavampi törötyttää tilkkupussukkaa kuin muovikassia , josta rekin putket sojottavat 8 eri suuntaan!

Ompelin ensin ruskeita jämäpaloja randomilla yhteen ja tein niistä samankokoisia neliöitä. Sitten yhdistin ne mustalla ja tein soikeat pohjan ja katon. Pitkä vetoketju helpottaa käyttöä ja olkalenkki kantamista!

Herkkujen yö!

Kylläpä kesä kuluu nopeasti. Sateisia, mutta onneksi suht lämpimiä päiviä piisaa.
Kun laskeuduin Mäntyharjulta maan pinnalle, alkoi heti suoraan suunittelupalaveri Herkkujen yö tapahtumasta, johon olin lupautunut mukaan jo vuosi sitten.
Ensimmäinen viikko meni sitä tapahtumaa suunitellen ja valmistellen ja tietysti myös stressaten! Säätiedot eivät paljoa tapahtumaamme kunnioittaneet, mutta kuin ihmeen kaupalla viimeinen sadekuuro tuli 17.45 kun tapahtuma alkoi klo 18.00. Seuraavan kerran vettä tuli 00.45 ja silloin olin jo kotona peitto korvissa.
Hauholla on jo vuosia pitkä perinne Herkkujen yö-tapahtumasta , jossa on noin 7-9 eri kohdetta, joilla kaikilla on erilaisia herkkuja tarjolla heinäkuun toisena perjantaina klo 18.00-24.00. Ihmiset kiertävät eri paikoissa ja syövät useammassa paikassa aina jotakin.
Me olimme nyt aivan uusi kohde ja ehkä siksi paikka kiinnosti kovastikin.  Järjestimme tapahtuman ystäväni maalaistalon pihapiirissä. Se oli tosi idyllinen paikka ja myös talon saliin saattoi mennä jos pelkäsi kylmää ulkoilmaa.Saimme oikein yleisöryntäyksen ja vaikka olimme varanneet runsaasti tarjottavaa, niin kuitenkin n. kymmenen aikaan lähes kaikki oli loppunut.
Ideana meillä oli tarjota lähiruokaa, niin läheltä kuin se vain onnistuisi.
Meillä oli tarjolla savulammasta, salaatteja ja hämäläisiä pitojuustoja,  louhisaaren juomaa , omenamehua ja lähdevettä, mallasleipää ja tervaleipää.

Pöytä on katettuna!

Jälkiruuaksi sai erikseen ostaa ternimaidosta tehtyä uunijuustoa mansikkasurvoksen kera.
Ruoka loppui ehkä siksi, koska suurin osa väestä kävi ottamassa myös santsikierroksen, vaikka siihen hintaa kuului yksi annos. Laitoimme edullisen hinnan siksi, että ihmiset raskisivat syödä monessa paikassa. Tarkoitus ei ole, että yhdessä paikassa syödään napa kireäksi, koska ideana on  käydä useammassa paikassa.
No, ei sille nyt enää mitään voi, että monet santsasivat samaan hintaan! Jos tapahtuma järjestetään ensi vuonna, täytynee laittaa annostelijat pöytään. Minä en kyllä valitettavasti voi osallistua ensi vuoden tapahtumaan, koska olen vielä Mäntyharjulla kurssin pidossa tuon viikon ja tulen vasta kotiin juuri parahiksi kun herkut on jo pöydässä!
Kaiken kaikkiaan tosi kiva tapahtuma ja saimme paljon positiivista palautetta.

Väliterveiset Mäntyharjulta!

Pälkäneen kurssin nalleja, huom rannekoru, silmäripset ym

Elelen tässä juuri vuoteni parasta aikaa. Eli kesätilkkukurssiaikaa. Tänä vuonna se on unelmapitkä, eikä yhtään tunnu työltä. Aina ihmettelen sitä että tästä vielä maksetaankin! On ihan erilaista pitää viikon mittainen kurssi aurinkoisella Mäntyharjulla, kuin ajella marraskuisilla liukkailla ja pyryillä ja pimeillä eri paikkakunnille kursseilemaan kolmeksi tunniksi kerrallaan. Toki sekin on kivaa silloin, mutta ainahan sitä kesää ja viikon kurssia vartoileepi.

Ekalta kurssilta jäi peräti kolme ihmistä vielä toiseksi viikoksi kurssille tietäen että ohjelma on täysin sama! Sitä oli kuitenkin sen verran runsaasti että hyvin riitti tekemistä kahdeksikin viikoksi.
Tämä kolmikko sattui vielä olemaan sitä sarjaa jolla huumorin kukka kukkii runsaita kukintoja, ja niinpä välillä iltasella naurettiin melkein pissat housussa tätä kolmikon itsenimeämää "tarkkisluokkaa" ( Nuoremmille lukijoille tiedoksi , että ennen vanhaan nk häirikköoppilaat joutuivat tarkkailuluokalle, nykyäänhän ei sellaisia enää ole, mutta tilkkukurssillahan on kaikki mahdollista).

Nauramalla tarkkislaisten juttuja saimme varmasti useita vuosia lisää. Sitä paitsi yksi fysioterpeutti sanoi kerran, että nauraminen rentouttaa tehokkaasti hartiat. Olen joskus osallistunut myös naurujoogaan jonakin tyky-päivänä, ja siinähän aloitetaan nauraminen vähän keinotekoisesti, mutta kun vähän aikaa päästelee tekonaurua, niin kyllä se siitä oikeaksikin nauruksi muuttuu. Rentouttaa lihakset tehokkaasti! Iltapalapöydässä ei tarvinut tekonauraa, kun mm. ihmettelimme Mäntyharjun apteekin nuoria miestyöntekijöitä, joita oli useampikin samana päivänä töissä. Mitäs muuta keski-ikäiset naiset tarvitsevat, kuin juttua siitä kuinka kaikkien pitikin juuri Mäntyharjulla mennä verenpainelääkkeitä, silmätippoja tai allergialääkkeitä hakemaan lisää. Kiitos sähköisten reseptien homman voi hoitaa Mäntyharjulla vaikka olisi muualta Suomesta reseptin saanut!

Kaksi viikkoa Mäntyharjulla hurahti tosi nopeasti. Juhannusviikolla olikin sitten vuorossa Pälkäneen 3-päiväinen kesäkurssi, jolla oli paljon vähemmän osanottajia, mutta valmista tuotetta syntyi hurjaa vauhtia. Kurssi oli ensimmäinen kesäkurssi Pälkäneellä, mutta ei toivottavasti viimeinen.  Tilat olivat aivan huiput, ainoa ongelma oli, että ei voinut yöpyä kurssipaikalla! Ensi kesäksi voi jo ilmoittautua Valkeakoskiopiston sivuilta taas juhannusviikon 3-päivän kurssille. Myös Pälkäneen ja Kangasalan talvikursseille voi jo ilmoittautua!

Tänään tarjosin itseäni kurssinpitoon myös Päivölän opistoon, ja heti tärppäsi sopiva viikonloppu. Eli 21.-23.10.2016 tilkkuillaan farkkujen kanssa Päivölässä. Se kurssi löytyy myös netistä opiston sivuilta. Minulla on monta kivaa ohjetta farkuista toteutettavaksi ja lisää aion kesän ja syksyn aikana haalia!

Mäntyharjun kesäkurssien (kesälle 2017) ilmoittautuminen alkaa JO ENSI TIISTAINA 28.6.2016 klo 12.30. Jotkut  suunnittelivat että haluaisivat kahdelle kurssille ensi kesänä. Toivoisin että ensin ilmoittauduttaisiin vain yhdelle kurssille, ja koska tilanteet muuttuvat varmasti talven aikana, niin sitten jos tilaa vielä kesän alussa on voisi ilmoittautua toisellekin kurssille. Tämä siksi että mahdollisimman moni saisi paikan kesäkurssilta. Tuntuisi tosi pahalta, jos joku ei pääsisi kurssille ollenkaan ja joku toinen olisi kaksi viikkoa. Tietysti jos tilaa on SAA TOKI tulla kahdellekin viikolle, mutta ettei kävisi niin kuin ainakin yksi kurssilainen oli koko talven varannut 2 viikon paikkaa, mutta toukokuussa joutuikin perumaan molemmat paikat.

3 naisen tavarat Mäntyharjulle!

Kurssivalmisteluita

Näin toukokuussa kaikki liikenevä aika menee kurssivalmisteluja tehdessä. (Tämä on hyvä alibi pihatöitä vastaan!)
Suuri koitos; 3 viikon kurssia Mäntyharjulla ja yksi 3-päiväinen Pälkäneellä on edessäpäin.
Viime viikonlopun pidin kurssia Päivölän Kansanopistolla Valkeakoskella ja sain siitä ihan mukavaa palautetta.
Viikon kurssin valmistelussa on paljon tehtävää. Laadin monisteita, teen keskeneräisiä töitä, siis siksi että kursilaiset voivat nähdä työn eri vaiheessa ja useasta mallista teen vielä ihan valmiinkin tuotoksen. Lisäksi teen  kaikenlaisia taulukoita eri asioista. Kuten esimerkiksi kuka yöpyy koululla, kuka on saanut kurssikirjeen ja vastannut minulle saaneensa sen. Lisäksi minulla on taulukko kurssin ohjelmasta, ja siinä on eri sarakkeet että olenko tehnyt kyseisestä aiheesta monisteen , olenko tehnyt aiheesta vaihemallin, olenko tehnyt aiheesta valmiin mallin ja onko ne jo pakattu Mäntyharjulle lähteviin koreihin. Erilaisia malleja Mäntyharjun ohjelmassa on peräti 28! Niitä ei tietenkään ole tarkoitus toteuttaa mitenkään yks´ yhteen, mutta siinä on vinkkejä ja onpa taas jännä nähdä miten kurssilaiset niitä muokkaa, soveltaa ja inspiroituu. Monenlaista on taas näytillä kun kurssin tuotoksia lopuksi kuvataan.
Usein kun laitan töistäni kuvia facebookiin, instagramiin tai tänne blogiin saan kyselyjä ympäri Suomen että saako tuosta ohjeen? Olen niin ikävä ihminen että en lähettele ohjeita ympäriinsä enkä laita niitä nettiin, koska tämä ohjeitten laatiminen ja niitten jakaminen  on minun työtäni, jolla yritän ansaita elantoani. Sen tähden pidän tiuhaan kursseja ja mainostan niitä että sinne voi tulla opettelemaan erilaisia tilkkujuttuja.
Sitten usein niinkuin nytkin Mäntyharjun kurssilaiset ja joku Päivölän kurssilainenkin pyysi tai pyytää jotakin muuta ohjetta kuin on kurssin ohjelmassa. Siihenkään en ole lähtenyt, koska minulla on ihan varmasti tuhansia ohjeita ja malleja, joten en voi olla sellainen ohjeautomaatti että aina saa sitä mitä pyytää. Olen sitä mieltä että jos jollekin annetaan jotkut eri ohjeet, kuin muille niin, reiluuden nimissä ne pitää antaa kaikille sillä kurssilla opiskeleville. En tykkää sellaisesta supsuttelusta että tässä sinulle nämä ohjeet älä kerro muille. Myös jos  joku ulkopuolinen tulee käymään kurssilla niin en anna kurssin monisteita vierailijoille. Se vasta epäreilua olisikin että toiset maksaa joskus useamman satasen kurssista ja sitten toiset käy pyytämässä ohjeet ilmaiseksi. YMMÄRRÄTTE varmaan mitä tarkoitan. En halua olla niuho enkä väitä että ohjeet olisivat omakeksimiäni, mutta toteutus on ja moniste, joita laadin heikoilla tietokoneen käyttökyvyilläni tuntikausia. Usein deletoiden ja hikihatussa niitä laadin.
Joskus ehkä tulevaisuudessa, voisi kokeilla jonkun videon laatimista youtubeen, mutta sen pitäisi olla niin tasokas että se saisi tuhansia klikkauksia ja niillä voisi sitten tienata. Vielä ei ole sen aika , vielä joudun ihan käsipelillä kantamaan ohjeet ja monisteet kurssipaikalle. Vielä en ole niin taitava monisteen tekijä että ohjeeni toimisivat kuin kirjan sivut. Sanon aina että minun ohjeisiini kuuluu opetus mukaan, ne eivät ole niin idioottivarmoja että vain niiden perusteella voisi jotakin tehdä.
 En myöskään lähde sille linjalle että kantaisin kansiokaupalla ohjeita kurssille ja sieltä jokainen valitsisi mieleisen ohjeen. Ei, minun kurssillani on laadittu yleensä hyvin runsas ja monipuolinen ohjelma, mikä käydään läpi kaikkien kanssa ja SITTEN VOI VALITA mitä ja miten toteuttaa mitäkin.
Mäntyharjun 6.6. alkavalla ja 13.6 alkavalla kurssilla on muuten muutama peruutuspaikka vapaana , ja Pälkäneen kurssilla joka on 20.-22.6. on useampikin vapaa paikka. Ei muuta kuin Mäntyharjun kansalaisopiston sivuille tai Valkeakoskiopiston sivuille ilmoittautumaan!

Tukirautalaukku Unkarin taitteluilla, Mäntyharjun ohjelmasta

Huhtikuu hurahti

Kylläpä hurahti huhtikuu nopeasti. Miten se sillä lailla menikin?
Viimeiset talvikurssikerrat oli ja meni ja sitten vähän käytiin haistelemassa uusia kevään tuulia Frankfurtissa. Sieltä löysin muutamia uusia hyviä tilkkukirjoja. Ehkä haalin niitä vähän turhankin paljon, olenhan jo melkein päättänyt että en osta uusia kirjoja, kun kaikki ohjeet löytyy netistä. MUTTA koska olin isännän kanssa reissussa ja olimme vain 8kg:n käsimatkatavaroilla, niin täytyi vähän niin kuin uhallakin ostaa jotakin pientä ( ja kevyttä?)Kyllä sinne laukkuun yllättävän paljon mahtuu kun lähtee kotoa melkein tyhjällä laukulla!
Huomasin muuten että ensi pyhäinpäivänä on Frankfurtissa suuret käsityömessut, joissa on myös mittava tilkkuosasto. Sinne on sitten tosi helppo mennä. Meidän hotelli oli Manhattan ja se oli ihan rautatieaseman vieressä ja siitä oli pikku kävelymatka messuhallille. Elättelen toiveita , että jos saan kaverin jostakin niin lähden pyhäinpäivän tienoossa piipahtamaan Frankfurtissa uudelleen!!
No tämä loppu huhtikuu kuluikin sitten sairasvuoteella HIRVEÄN yskän kourissa. virallinen tautinimi oli kurkunpään tulehdus ja se vei lähes äänenikin. Ihan tohtori kirjoitti sairaslomaa ja pitkästä aikaa olin pois päiväkodistakin omalla vuorollani ( Mähän teen puolikasta siellä)
Kun oikein kovasti olen yskinyt niin uskokaa tai älkää mulla tuli ensin kyljet kipeiksi ja sitten nyrjähti selkä  siis yskiessä!! Viime yönä heräsin tunnin välein kun kyljen kääntäminen sattui kovasti. Nyt on ehkä jo vähän parempi olo ja äskön ihailin pihallamme punaisia sinivuokkoja. Niitä on kasvanut meidän pihassa aina, mutta muualla en ole nähnyt! Onkohan niitä?

puna-ja sinivuokkoja Alvettulassa