perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kemistä tullaan, Päivölässä tavataan!

Kevät on jo pitkällä ja sen huomaa erityisesti kuran määrästä, jos sattuu työskentelemään päiväkodissa, niin kuin minä! Päiväkotimme on vielä perustettu kahteen yhdistettyyn rivitalohuoneistoon ja pihamme on näiden yhdistetty entinen nurmikenttä! Nurmikko on tietysti aikaa sitten hävinnyt pienten jalkojen ja traktorien alta, mutta multa ja kura jäi! No onneksi nykyään on kunnollisia kuravarusteita, joten kyllä me selvitään! Innolla odotan aikaa kun saa sanoa lapsille että kroksit jalkaan, lippis päähän ja menoks!
Huhtikuun alkuun olen taas järjestänyt matkan Tallinnaan. Menemme Maria Matiisenin kotiateljeehen ja tietysti Karnaluksiin. Kuulin juuri merkittävän uutisen koskien Karnaluksia: Karnaluks on MUUTTANUT SAMAN RAKENNUKSEN ALAKERTAAN!!! Näin jo jonkun käsityöihmisen blogissa kuvia uusista tiloista ja ne näyttivät aivan loistavilta. Ei tarvitse siis enää konuta epämääräisissä rappukäytävissä ja muistella että minkähän oven takaa se taivas aukeaa. Kassajärjestelmääkin on parannettu. Ei se vielä aivan huipussaan kuulunut olevan , mutta paranemaan päin! Tuskin maltan odottaa!!
Terveisiä myös Kemistä tilkkupäiviltä! Paikka oli aivan upea ja hulppea kooltaan. Ehkä vähän liiankin väljä, kun ei heti tajunnut että pitää ihan yläkertaan lähteä työpajoja metsästämään. Pikkupalautetta tulevien päivien järjestäjille: Jos järjestäviä kiltoja on peräti 6- 7 ja kaikista tulee 10-20 ihmistä töihin tilkkupäiville, niin jonkunlainen priiffaus on vaan pakko kaikille pitää. Olen ainakin ennen ollut siinä uskossa , että jos laittaa päälleen järjestäjien tunnusmerkin ( valkoinen lumilinna huopakaulus), niin se tarkoittaa että tiedät ja osaat opastaa kaikessa tilkkupäiviin liittyvässä. Kysyimme usealta tälläiseltä kaulushenkilöltä neuvoja esim sitä tilaa koskien ja saimme tosi monta kertaa vastauksen että en minä tiedä. Paras(?) oli kun muutamalta kysyimme että lumilinnaako kauluksenne kuvaavat, niin he vastasivat että en tiedä, tämmönen vaan käskettiin panna kaulaan! Ymmärrän tietysti että kaikesta ei voi kaikkea tietää, mutta sitten voi miettiä kannattaako kaikilla olla kaulukset kaulassa! Minulle on ainakin neuvottu samanlaisessa tilanteessa vastaamaan, että en tiedä, mutta pieni hetki, otan selvää!
Järjestelyt kyllä muuten olivat aivan hienot, hyvät näyttelyt, paljon arpajaisia, kivasti myyjiä, Siiri Magga-Miettinen tosi ihana puhuja, iltajuhla upea, hotellit lähellä ja varsinkin lumilinna oli mieliinpainuva ensikertalaiselle. Ja junallakin oli tosi kiva matkustaa. Sattumalta oli samoissa junissa hirveesti tuttuja! Jo heti Tampereen asemalla herätimme "ansaittua" huomiota yhden tilkkukurssikaverin kanssa, kun muunsimme heleät äänemme naukuviksi Aina Inkeri Ankeisiksi. AINA TÄÄLLÄ, TAASKO KEMIIN, VOI LUOJA jne. Itsellämme oli kamalan hauskaa, mutta ei kai sitten kanssakulkijoilla kuitenkaan -Anteeksi-
Viimeaikoina olen valmistanut erilaisia juttuja farkuista. Mielessäni on ollut Päivölän huhtikuinen kurssi. Kemissä juttelin monen ihmisen kanssa ja houkuttelin heitä  kurssille. Muutaman kanssa tuli ilmi että muuten tulisin, mutta en tykkää tehdä farkuista. Tuon kurssin mallit ovat kaikki sellaisia, jotka VOI TIETYSTI TEHDÄ IHAN MISTÄ TAHANSA MUUSTAKIN MATERIAALISTA! Eli mukaan vaan, Päivölässä on hyvät tilat ja ihan kohtuullinen ruoka. Ilmoittaudu oheisesta linkistä:  https://www.paivola.fi/fi/course/21
Alkuvuonna sain huomattavan parannuksen ompeluympäristööni!  28 vuotta vanha suuri kylmiö/pakastinkaappi sanoi sopimuksensa irti ja siirryimme pienempään jääkaappiin, joka mahtui ihan eri seinälle keittiössä. Niinpä kylmiön tilalle hankittiin Hämeenlinnan vahinkotarvikevarastolta yläkaappeja ( uudet kaapin rungot á 10€, ovet ja kahvat maksoivat vähän lisää) Toimistotarvikekirppikseltä Kantolasta hankittiin käytetty työpöytä ja iso mappikaappi (toiselle seinälle). Nyt minulla on melko ruhtinaallinen ompeluosasto, vaikka onkin samassa tilassa kuin keittiö. Erillisestä huoneesta saan aina vaan haaveilla!
Uusi ompelupöytäni! Edessä Farkkunalle-Frans. Voi hyvin tehdä myös muista kankaista. Huom istuinalusta Mariner star, tehty tässä farkuista. Voi tehdä myös muista kankaista!

Kesäkursseista voisin mainita että Pälkäneelle vielä mahtuu. Se löytyy Valkeakoskiopiston sivuilta numerolla 1142226. Kurssi toteutetaan Pälkäneen yhteiskoululla (Ihan Lahti-Tampere tien varressa) Kurssi on juhannusviikon 3 ekaa päivää 19.-21.6. 2017. Hintakin on vain 48€. Siellä on joitakin peittomalleja , joku kassi ja joku pussukka ja joku pehmoeläin. Mallit ratkeavat vasta toukokuun aikana kunhan saan valittua ne. Kaikille kurssilaisille lähetän kurssikirjeen ennen kurssia, että tietää mitä tarvii varata mukaan.
Mäntyharjun 3 kesäkurssia ovat tällä hetkellä täynnä, mutta varale kannattaa laittaa nimesnä , sillä usein listat vähän elää kevään kuluessa. Myös Vanajavedenopiston Lautsian kesäkurssillani on tällä hetkellä vielä 1 paikka. Se on 5.-8.6-2017. Se toteutetaan Lautsian lomakeskuksessa, jossa voi siis myös yöpyä.
Nähdään siis kesäkursseilla tai keväällä jo Päivölässä 21.-23.4.2017
Taiteltu laukku, sangat puuttuu. Onnistuu hyvin myös muista kankaista, esim pellavasta!

Olkalaukku, ei ole pakko tehdä farkusta!





Taiteltu laukku, voi tehdä myös muusta kankaasta!
Chenillelaukku

perjantai 10. helmikuuta 2017

"Lähti mopo käsistä"

Kylläpä on taas vettä virrannut Alvettulan joessa siihen nähden kun viimeksi blogini päivitin. Miten se vaan aina jää, vaikka kyllä koko ajan ja alinomaa tilkkujen kanssa pyörin. Olen vaan enämpi ompelija- kuin kirjailijatyyppiä. Vaikka mielestäni ihan vitsikkäästi kirjoitan, ainakin jos ei kysytä kuopusabilta, joka myötähäpee mun juttujani.
No toi mopo siis karkas käsistä kun tein kyniä penaalia varten. Se penaali on mm Päivölän talvikurssin ohjelmassa. Niitä oli tosi kiva ja toisaalta nopeakin tehdä. Samalla vaivalla leikkasi vähän pidemmänkin suikaleen ja siitä sai sitten 2-3 kynää. Aikaa meni tietysti siihen että aina piti valita saman värin vaalea ja tumma kangas, mutta loppu oli sitten melko nopeata työtä.
Tuli vähän himo siihen että minkäköhänlainen kynä syntyy noista tai noista väreistä. Kun kaikki kynät eivät sitten mahtuneet penaaliin, ajattelin että teenpä niistä jonkunlaisen kassin. Usein ajattelen niin, kun kokeilen jotakin blokkimallia.
No, kun kyniä vaan tuli ja tuli, niin yht´äkkiä keksin että mun jumppavarustekassi on tosi tylsännäköinen. Ja koska jumpalle on muutenkin aina tosi tylsä lähteä, niin yritän piristää sitten kivalla kassilla edes sitä pakkopullaa. Ensin oli mielessä hahmotelma säkkimallisesta  jutusta jossa on soikea pohja ja yläreuna kurtataan nauhoilla kiinni, mutta olen sen verran hetken lapsi että en juuri ruukaa kovin tarkkaan etukäteen tekemisiäni suunnitella, tai en siis ainakaan pysy niissä suunnitelmissa.
Niinpä sitten päädyin tälläiseen ehkäpä norjalaismalliseen reppuun. En ole varma onko kenelläkään norjalaisella tämänmallista reppua, mutta hämärästi muistelen että joskus takavuosina olisko ollu joku ryhmä Raumalta vierailulla jossakin Norjassa ja olisivat saaneet ehkäpä tuliaisiksi tai olisivatko tehneet jollakin NQT:n kurssilla tai jossakin tämmöisen repun, missä siis vetoketju tulee pohjaan nähden eri suuntaan. AI kamala kyllä mun äidinkielen opettaja nyt kääntyy haudassan kun toi lause oli taas niin karmeen pitkä. No hyvä se on välillä kääntääkin kylkeä ettei puudu... Jos jollakin lukijalla on tarkempaa tietoa tälläisestä repusta niin kommentoikaa toki.
Joka tapauksessa ajattelin heti ehtoolla mennä kyläyhdistyksen järkkäämälle venyttelyjumpalle seuratalolle. Laitoin hihnaksi tommosta heijastimellista koiranulkoilutushihnaa, kun on aina nin pimeetä kun täällä liikkuu. Vaikka just meidän kohdalla onkin katuvalot, niin ei se heijastin pahitteeksi siltikään ole.
Yritän vähän tihentää näitä blogin päivitysvälejä, mutta en kyllä lupaa mitään. En ota tästä paineita!
Keväällä kyllä olen yleensä jostakin syystä noin niin kuin aktiivisempi kuin syksyn pimeillä: En tiedä miksi?
Sulkijaläpän alle jäävä osa

Reppu selkäpuolelta
Reppu suljettuna


Penaali toiselta puolelta

Penaali toiselta puolelta