maanantai 4. syyskuuta 2017

Tilkkusilppuilua

    Nyt on tilkkusilppukurssi testattu Mäntyharjulla. Kyllä siitä ihmiset innostuu (siitäkin) ihan hulluna. Se on jotenkin tosi palkitsevaa, kun saa nättiä pintaa ja valmiita töitä aikaiseksi ihan "roskista". Vielä innostavampaa se on, jos ne on jonkun toisen hylkäämiä suiruja ja sitten niistä tekee jonkun kivan jutun.
    Se on myös yllättävää kuinka pieneen tilaan ne jämäpalat oikeesti mahtuu, ja kuinka paljon niistä sitten löytää tiettyjä värejä tai materiaalia kun ne pölläyttää esim IKEA:n isoon kassiin. Siinä niitä on avara ja helppo myllätä. Säilytystilaa on harvalla mielein määrin, niin siksi suirut kannattaa väkisin ahtaa johonkin kannelliseen rasiaan. Siellä ne kyllä rypistyvät , mutta onneksi on silitysraudat keksitty. Silittäminen on pienempi paha, kuin silitettyjen kankaiden vaatima laaja säilytystila.
     Minulle ainakin kertyy ihan huimat määrät jämää, koska tämän tilkkuopetyöni takia saan ihan luvan kanssa aloitella kaikenlaisia töitä. Yleensä en koskaan juurikaan laske (en edes osaisi laskea) kankaan menekkiä. Jos johonkin malliin tarvii suikaletta, niin leikkaan sen koko kankaan leveydeltä ja pätkin siitä paloja. Sitten teen muutaman malliblogin ja loput suirut heitän jämäkoppaan.
      Koska teen aina myös valmiita tuotteita, joihin tarvitsee vuorin tai jotka leikataan ehjästä kankaasta, niin kaikenlaista kankaan riepaletta on myös kosolti kertynyt! Mutta riemu on sitäkin suurempi, kun lähtee lajittelemaan silppukassia ja aina mylläämällä löytyy vielä muutama keltainen suiru tai oranssi tai vihreä jne...
Päivölässä kursseillaan siis aiheen parissa pe 22.9.-24.9.2017. Ilmoittaudu:https://www.paivola.fi/fi/kurssit/intensiivikurssit/
Ohjelmassa siellä on ainakin sulkia, joista voi tehdä kassin tai kaitaliinan tms.  tossut, puhelinpussi, koiratyyny,  kissatyynyn,  lehtitabletti,  palapelimalli jne...
Tule ihmeessä mukaan. Päivölässä on hyvät tilat ja yöpyminen ja ruokailukin onnistuu paikan päällä!
Tossut hulpioista


Mäntyharjun kurssilaisten sulkia
Pirren ja Leilan tilkkukissat. Toiselle ei ole vielä silmät avautuneet!

tiistai 29. elokuuta 2017

Terveisiä Birminghamista!

Pari viikkoa on ehtinyt jo kulua, kun palasin Birminghamista. Nyt selailin kuviani ja ajattelin tähän blogiini muutaman laittaa. Kaikenkaikkiaan yhteenvetona voisin sanoa , että toinen kerta Birminghamissa ei ollut niin maailmoja syleilevän ihanan kuin se eka kerta. Ensimmäisellä kerralla kaikki oli uskomatoman suurta ja ihanaa, mutta toisella kerralla oli vähän se fiilis että ai niin tossa on tota ja tuolla on noita jne.
Tilkkutyöthän tietenkin olivat uusia. Sen huomion ainakin niistä tein, että long arm -tikkauskoneet ovat yleistyneet kovasti, koska tosi monet työt oli tikattu upeasti koneella. n 8-12 vuotta sitten, kun olin monena kesänä Hilkka Doreyn kurssilla oppilaana, saimme joka kesä nähdä kuvia Birminghamista ja silloin lähes kaikki työt ( tai siis ainakin ne mitä Hilkka näytti) olivat käsin tikattuja. Minusta molemmat versiot ovat ihan yhtä arvokkaita. Jos jollain on aikaa ja taitoa tikata käsin niin siitä vaan, mutta jos jollain on aikaa ja taitoa tikata koneella niin ei sekään mitenkään itsestään tule. Sitten on vielä sekin upea mahdollisuus että voi tehdä tilkkupinnan ja tikkauttaa se tikkauspajassa. Suomessa tietääkseni tällä hetkellä ainoa tikkauspalvelua tarjoava on Töölön tilkkupaja. Aiemmin oli jossain Kouvolan suunnalla toinen, mutta se ei kai enää ole siellä. Korjatkaa jos olen väärässä! Kun uhraa aikaa ja kalliita kankaita ja panee peliin koko luovuutensa, niin miksi ei antaisi harmaita hiuksia aiheuttavaa tikkausta ammattitaitoisiin käsiin. Silloin peitosta tulee taatusti sellainen että sitä varmasti voi käyttää. Kuinka monella meistä lojuu jossain hyllyn perukoilla valmis pinta, mutta kun se tikkaus on niin vaikeaa, enkä haluaisi pilata työtäni. Sinne vaan, peitto Töölöön ja Soile tikkaa sen upeaksi!
Kuinkas tämä juttu nyt tikkauksiin lipsahti, vaikka Birminghamista piti puhumani? Tietysti sinne kannatti mennä, aina sieltä löytyy monta kivaa juttua ja ideaa ja kaveria. Sattumalta otimme hotellinkin niin läheltä että meillä oli n 200 m ulkona kävelymatkaa ja sitten jo olimmekin lentokenttä/ NEC (kongressikeskus)-rakennuksessa. Siellä sitten sai kyllä kävellä käytäviä pitkin vielä tovin, että pääsi perille, mutta ei tarvinut tähdätä mihinkään junaan tai taksiin.
No kuvat varmaan puhuvat puolestaan:
Hirveä jono niille, jotka olivat ostaneet lipun etukäteen
 (kuten me!)
Liputtomat pääsivät jonon ohi sitä ostamaan!


Huilasin hetken tälläisessä kuninkaan tuolissa!

Yksinkertainen malli, kaunis toteutus
Tämä oli pienen sohvapöydän kokoinen lasilla
päällystetty työ.
Tähden palat olivat pienempiä kuin pikkurillin kynsi!


Tässä oli jännää sommittelua

Unkarilaisen Foltvilagin myyntipöytä.
He myyvät käteviä muovimallineita käsinompeluun
Tämä viulu oli minun mieletsäni erikoisin tilkkutyö!

Ihana, tuoleja päällystävän firman osasto

maanantai 7. elokuuta 2017

Uusia kursseja!

Kesäkurssit ovat jo takanapäin ja kun se loma sitten koitti , niin tuntui vähän siltä kuin olisin kärsinyt jonkinlaisesta "synnytyksen jälkeisestä masennuksesta". Koko kevään niitä kursseja valmistelin  ja odotin ja sitten tuli se alkukesä , jolloin kurssit "syntyivät" eli jolloin tavallaan vaan nautin työni hedelmistä ja opetin erilaisia tilkkujuttuja innokkaille ja ahkerille kurssilaisille. Kursseilla on aina niin mukavaa, kun saa olla samanhenkisten ihmisten joukossa, ei tarvitse selitellä kangasmaniaansa kenellekään, eikä häpeillä sekaisia pöytiään.  Enimmäkseen saa kiitosta ja myönteistä palautetta. Lisäksi Mäntyharjun kursseilla on sekin hyvä puoli että siellä saa yöpyä. ( Tänä kesänä  siellä tosin täytyi olla yövalvoja, tarkennettujen turvallisuusmääräysten takia!) Se takaa sen että aina saa iltakahvi- tai teeseuraa ja samoin aamullakin on jo kavereita heti pöydän ääressä. Sitten kun arki taas kotona koitti, niin kovin oli yksinäistä kun perheen miesväki katosi aamutuimaan töihinsä ja jäin kotiin. En oikein saanut taas tekemisen päästä kiinni, vaikka aikaa olisi ollut.
Sammakoita ja koiria Mäntyharjun kurssilta
Kolmiorullapussukoita
ETYK-laukkuja
En tule yöksi kotiin
Jännää taittelua Mäntyharjulta
Kaarevia kukkia



Nyt pikkuhiljaa alkaa taas tilkut maistua. Äsken sain aikaiseksi sudenkorentoblokin. Se muun muassa on ohjelmassa Päivölän elokuun kurssilla. Sinne olen laittanut teemaksi kehyskukkarot ja tukirautapussukat ja silitysraudan kuljetuskassin, joka avautuu silitysalustaksi. Muutaman muunkin blokkimallin otan ohjelmaan, mutta viikonlopun kurssilla ei tietysti aivan mahdottomia ehdi tehdä. Nyt vaan ilmoittautumaan https://www.paivola.fi/fi/course/52  että saadaan kurssi alkamaan! Päivölässä voi yöpyä ja ruuat kuuluvat kurssin hintaan.
Sudenkorentoblokki

Takana tukirautapussukoita ja edessä kehyskukkaroita
Kansalaisopistojen ilmoittautumiset alkavat myös elokuussa, tai ovat olleet jo käynnissä pitkään, niin kuin esim Mäntyharjun kansalaisopiston kurssien ilmoittautuminen on ollut jo kesäkuusta käynnissä.
Ensi kesän ykkönen on jo ylitäynnä , kakkosella on 1 paikka ja kolmoselle vielä mahtuu. Laita silti nimesi listalle, vaikka jäisit varapaikalle, koska tilanteet muuttuu vielä ennen ensi kesää.
Valkeakoskiopiston ilmoittautumiset ovat myös jo käynnissä. Kangasalle mahtuu vielä 1 ja Pälkäneeltä puuttuu vielä muutama, että saadaan ryhmä käyntiin.
Vanajaveden opiston Hauhon , Tuuloksen, Parolan ja Turengin ryhmien ilmoittautuminen alkaa to 10.8. klo 17
Wellamo-opiston Hämeenkosken ja Hollolan ryhmien ilmoittautuminen alkaa ti 15.8. klo 10.30.
Kursseilla nähdään! Tervetuloa!

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannuspäivitys

Lautsian kurssin tuotoksia

Tunnelmakuva Lautsian kauniista ompeluhuoneesta
Kesäkurssirupeama on aikalailla puolivälissä ja tässä on sopivasti aikaa juhannussaunalle lähtöä odotellessa, tehdä pieni päivitys, ettette luule että olen kokonaan lakannut blogia pitämästä.
Kevät meni tilkkumalleja ja ohjeita kursseille tehdessä, ja siinä sivussa tuli nuorimmaisen lakkiaisetkin järjestettyä. Puolikas työni päiväkodissakin aiheutti kiirettä, kun meitä kovasti koulutettiin uuden varhaiskasvatussuunnitelman saloihin ja lapsetkin piti tietysti päiväkodissa hoitaa. Syksyllä helpottaa päiväkiireet, koska olen päiväkodista virkavapaalla. En saanut toista puolikasta (=työntekijä joka tekisi sen toisen kaksiviikkoisen, jolloin olen vapaalla) itselleni ja kokopäiväistä en millään ehdi tehdä, kun illat ja viikonloput olen tilkkukursseja pitämässä. Nyt siis voisin pitää myös arkipäivisin kursseja , vaikkapa sellaisille porukoille, jotka koostuvat eläkeläisistä. Ottakaa rohkeasti yhteyttä, sillä tarvitsisin nyt lisätöitä kun päiväkoti jää pois kuviosta.

Tämä kesä alkoi kotipitäjässäni kurssia pitämällä. Eli heti kun koulut loppuivat oli Vanajavedenopiston kesätilkkukurssi Lautsian lomakeskuksessa Hauholla. Se kesti 4 päivää ja melkein kaikki kurssilaiset yöpyivät Lautsiassa, joten heille tuli tupla-aika ommella töitä, kun ei tarvinut lähteä viideltä kotiin. Kurssilaisia oli ympäri Suomen ja saimme myös kivan ruotsinkielen kielikylvyn, sillä 4 heistä puhui enimmäkseen ruotsia. Onneksi he kyllä puhuivat myös suomea! Kaikki olivat kovin tyytyväisiä Lautsiaan kurssipaikkana, ja hyvin se toimikin. Oli ruokaa ja uima-allastakin tarjolla. Myös kurssin tilkkuantiin tunnuttiin olevan tyytyväisiä!

Seuraavaksi viikoksi lähdinkin Mäntyharjulle vanhaan tuttuun kurssinpitopaikkaan, kirkonkylän alakouluun. Monien talvisten vaikeuksien jälkeen saimme kuitenkin yöpymisasian järjestettyä. Kaikkia byrokratian, paloviranomaisten, terveysviranomaisten ja vakuutusyhtiöiden ohjeita on vitivarmasti noudatettu ja meillä on hereillä oleva yövalvoja kurssilla ja niin kurssilaiset saavat ommella ja yöpyä samassa rakennuksessa! Mäntyharjulla kurssi kestää koko viikon eli 5 päivää. Myös sieltä lähti kotiin 20 onnellista tilkkuiljaa, monta keskeneräistä tai jopa valmista työtä mukanaan kotikonnuilleen kuka minnekin!

Lauantaiaamuna poika heitti minut Helsinkiin lentokentälle ja tunnin ja varttin päästä olinkin jo Rovanimellä! Sielu tuli kyllä hiukan perässä, millään ei meinannut voida käsittää että niin nopeasti voi siirtyä Rovaniemelle. Sieltä sitten siskoni miehensä kanssa nouti minut Ounasjokivarteen Poropekan pirttiin, jossa vietettiin nuoruuden ystäväni 50-vuotisjuhlia. Juhlat olivat oikein mukavan leppoisat ja kun yöpyminenkin järjestyi samassa pihapiirissä, niin jäi kyllä tunne , että kannatti lähteä! Sunnuntai-iltana lensin takaisin kotiin!

Sitten koittikin jo juhannusviikko ja oli  Valkeakoskiopiston kesäkurssin vuoro Pälkäneellä. Se kesti vain kolme päivää ja siellä ei voi yöpyä, niin että tuotosten määrä oli tietysti pienempi muihin paikkoihin verrattuna, mutta toki sielläkin oli ahkeraa väkeä paikalla. Pitkämatkalaiset aina Lahdesta saakka! Pälkäneen kurssin bonuksena näyttää nyt jo perinteenä olevan huippulaatuiset päiväkahvitarjoilut. 2 pälkäneläistä tilkkuilijaa sattuu olemaan myös tosi taitavia ja intohimoisia leipureita, joten heidän teoksistaan saimme nauttia napa kireällä! Ensi kesän ilmoittautuminen alkoi Valkeakoskiopistossa jo maanantaina 19.6.2017 ja ehkä paras palaute kurssista oli se että heistä jo 6 ilmoittautui myös ensi kesän kurssille!
Mäntyharjun kansalaisopiston ilmoittautuminen ensi kesälle alkaa muuten ti 27.6. 2017 klo 12.30!

Kunhan juhannus on vietetty niin lähden takaisin Mäntyharjulle ja siellä pidän vielä 2 viikon kurssia. Sitten heinäkuussa lomaillaan.
Elokuun viimeisenä viikonloppuna 25.-27.8.2017 pidän tilkkukurssin Päivölän opistolla. Siellä tehdään lukkokukkaroita, yksi- ja kaksiosaisia, tukirautalaukkuja ja -pussukoita ja silitysraudan kuljetusalusta joka toimii samalla raudan kuljetuskassina.  Mukana myös muutama blokimalli! Sinnekin sopii jo ilmoittautua!
Ekan päivän kakku Pälkäneen kurssilla

Kässäpusseja Pälkäneeltä

Tokan päivän kakku Pälkäneellä

Nalleja Pälkäneen kurssilta

Viimeisen päivän kakut Pälkäneeltä


perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kemistä tullaan, Päivölässä tavataan!

Kevät on jo pitkällä ja sen huomaa erityisesti kuran määrästä, jos sattuu työskentelemään päiväkodissa, niin kuin minä! Päiväkotimme on vielä perustettu kahteen yhdistettyyn rivitalohuoneistoon ja pihamme on näiden yhdistetty entinen nurmikenttä! Nurmikko on tietysti aikaa sitten hävinnyt pienten jalkojen ja traktorien alta, mutta multa ja kura jäi! No onneksi nykyään on kunnollisia kuravarusteita, joten kyllä me selvitään! Innolla odotan aikaa kun saa sanoa lapsille että kroksit jalkaan, lippis päähän ja menoks!
Huhtikuun alkuun olen taas järjestänyt matkan Tallinnaan. Menemme Maria Matiisenin kotiateljeehen ja tietysti Karnaluksiin. Kuulin juuri merkittävän uutisen koskien Karnaluksia: Karnaluks on MUUTTANUT SAMAN RAKENNUKSEN ALAKERTAAN!!! Näin jo jonkun käsityöihmisen blogissa kuvia uusista tiloista ja ne näyttivät aivan loistavilta. Ei tarvitse siis enää konuta epämääräisissä rappukäytävissä ja muistella että minkähän oven takaa se taivas aukeaa. Kassajärjestelmääkin on parannettu. Ei se vielä aivan huipussaan kuulunut olevan , mutta paranemaan päin! Tuskin maltan odottaa!!
Terveisiä myös Kemistä tilkkupäiviltä! Paikka oli aivan upea ja hulppea kooltaan. Ehkä vähän liiankin väljä, kun ei heti tajunnut että pitää ihan yläkertaan lähteä työpajoja metsästämään. Pikkupalautetta tulevien päivien järjestäjille: Jos järjestäviä kiltoja on peräti 6- 7 ja kaikista tulee 10-20 ihmistä töihin tilkkupäiville, niin jonkunlainen priiffaus on vaan pakko kaikille pitää. Olen ainakin ennen ollut siinä uskossa , että jos laittaa päälleen järjestäjien tunnusmerkin ( valkoinen lumilinna huopakaulus), niin se tarkoittaa että tiedät ja osaat opastaa kaikessa tilkkupäiviin liittyvässä. Kysyimme usealta tälläiseltä kaulushenkilöltä neuvoja esim sitä tilaa koskien ja saimme tosi monta kertaa vastauksen että en minä tiedä. Paras(?) oli kun muutamalta kysyimme että lumilinnaako kauluksenne kuvaavat, niin he vastasivat että en tiedä, tämmönen vaan käskettiin panna kaulaan! Ymmärrän tietysti että kaikesta ei voi kaikkea tietää, mutta sitten voi miettiä kannattaako kaikilla olla kaulukset kaulassa! Minulle on ainakin neuvottu samanlaisessa tilanteessa vastaamaan, että en tiedä, mutta pieni hetki, otan selvää!
Järjestelyt kyllä muuten olivat aivan hienot, hyvät näyttelyt, paljon arpajaisia, kivasti myyjiä, Siiri Magga-Miettinen tosi ihana puhuja, iltajuhla upea, hotellit lähellä ja varsinkin lumilinna oli mieliinpainuva ensikertalaiselle. Ja junallakin oli tosi kiva matkustaa. Sattumalta oli samoissa junissa hirveesti tuttuja! Jo heti Tampereen asemalla herätimme "ansaittua" huomiota yhden tilkkukurssikaverin kanssa, kun muunsimme heleät äänemme naukuviksi Aina Inkeri Ankeisiksi. AINA TÄÄLLÄ, TAASKO KEMIIN, VOI LUOJA jne. Itsellämme oli kamalan hauskaa, mutta ei kai sitten kanssakulkijoilla kuitenkaan -Anteeksi-
Viimeaikoina olen valmistanut erilaisia juttuja farkuista. Mielessäni on ollut Päivölän huhtikuinen kurssi. Kemissä juttelin monen ihmisen kanssa ja houkuttelin heitä  kurssille. Muutaman kanssa tuli ilmi että muuten tulisin, mutta en tykkää tehdä farkuista. Tuon kurssin mallit ovat kaikki sellaisia, jotka VOI TIETYSTI TEHDÄ IHAN MISTÄ TAHANSA MUUSTAKIN MATERIAALISTA! Eli mukaan vaan, Päivölässä on hyvät tilat ja ihan kohtuullinen ruoka. Ilmoittaudu oheisesta linkistä:  https://www.paivola.fi/fi/course/21
Alkuvuonna sain huomattavan parannuksen ompeluympäristööni!  28 vuotta vanha suuri kylmiö/pakastinkaappi sanoi sopimuksensa irti ja siirryimme pienempään jääkaappiin, joka mahtui ihan eri seinälle keittiössä. Niinpä kylmiön tilalle hankittiin Hämeenlinnan vahinkotarvikevarastolta yläkaappeja ( uudet kaapin rungot á 10€, ovet ja kahvat maksoivat vähän lisää) Toimistotarvikekirppikseltä Kantolasta hankittiin käytetty työpöytä ja iso mappikaappi (toiselle seinälle). Nyt minulla on melko ruhtinaallinen ompeluosasto, vaikka onkin samassa tilassa kuin keittiö. Erillisestä huoneesta saan aina vaan haaveilla!
Uusi ompelupöytäni! Edessä Farkkunalle-Frans. Voi hyvin tehdä myös muista kankaista. Huom istuinalusta Mariner star, tehty tässä farkuista. Voi tehdä myös muista kankaista!

Kesäkursseista voisin mainita että Pälkäneelle vielä mahtuu. Se löytyy Valkeakoskiopiston sivuilta numerolla 1142226. Kurssi toteutetaan Pälkäneen yhteiskoululla (Ihan Lahti-Tampere tien varressa) Kurssi on juhannusviikon 3 ekaa päivää 19.-21.6. 2017. Hintakin on vain 48€. Siellä on joitakin peittomalleja , joku kassi ja joku pussukka ja joku pehmoeläin. Mallit ratkeavat vasta toukokuun aikana kunhan saan valittua ne. Kaikille kurssilaisille lähetän kurssikirjeen ennen kurssia, että tietää mitä tarvii varata mukaan.
Mäntyharjun 3 kesäkurssia ovat tällä hetkellä täynnä, mutta varale kannattaa laittaa nimesnä , sillä usein listat vähän elää kevään kuluessa. Myös Vanajavedenopiston Lautsian kesäkurssillani on tällä hetkellä vielä 1 paikka. Se on 5.-8.6-2017. Se toteutetaan Lautsian lomakeskuksessa, jossa voi siis myös yöpyä.
Nähdään siis kesäkursseilla tai keväällä jo Päivölässä 21.-23.4.2017
Taiteltu laukku, sangat puuttuu. Onnistuu hyvin myös muista kankaista, esim pellavasta!

Olkalaukku, ei ole pakko tehdä farkusta!





Taiteltu laukku, voi tehdä myös muusta kankaasta!
Chenillelaukku

perjantai 10. helmikuuta 2017

"Lähti mopo käsistä"

Kylläpä on taas vettä virrannut Alvettulan joessa siihen nähden kun viimeksi blogini päivitin. Miten se vaan aina jää, vaikka kyllä koko ajan ja alinomaa tilkkujen kanssa pyörin. Olen vaan enämpi ompelija- kuin kirjailijatyyppiä. Vaikka mielestäni ihan vitsikkäästi kirjoitan, ainakin jos ei kysytä kuopusabilta, joka myötähäpee mun juttujani.
No toi mopo siis karkas käsistä kun tein kyniä penaalia varten. Se penaali on mm Päivölän talvikurssin ohjelmassa. Niitä oli tosi kiva ja toisaalta nopeakin tehdä. Samalla vaivalla leikkasi vähän pidemmänkin suikaleen ja siitä sai sitten 2-3 kynää. Aikaa meni tietysti siihen että aina piti valita saman värin vaalea ja tumma kangas, mutta loppu oli sitten melko nopeata työtä.
Tuli vähän himo siihen että minkäköhänlainen kynä syntyy noista tai noista väreistä. Kun kaikki kynät eivät sitten mahtuneet penaaliin, ajattelin että teenpä niistä jonkunlaisen kassin. Usein ajattelen niin, kun kokeilen jotakin blokkimallia.
No, kun kyniä vaan tuli ja tuli, niin yht´äkkiä keksin että mun jumppavarustekassi on tosi tylsännäköinen. Ja koska jumpalle on muutenkin aina tosi tylsä lähteä, niin yritän piristää sitten kivalla kassilla edes sitä pakkopullaa. Ensin oli mielessä hahmotelma säkkimallisesta  jutusta jossa on soikea pohja ja yläreuna kurtataan nauhoilla kiinni, mutta olen sen verran hetken lapsi että en juuri ruukaa kovin tarkkaan etukäteen tekemisiäni suunnitella, tai en siis ainakaan pysy niissä suunnitelmissa.
Niinpä sitten päädyin tälläiseen ehkäpä norjalaismalliseen reppuun. En ole varma onko kenelläkään norjalaisella tämänmallista reppua, mutta hämärästi muistelen että joskus takavuosina olisko ollu joku ryhmä Raumalta vierailulla jossakin Norjassa ja olisivat saaneet ehkäpä tuliaisiksi tai olisivatko tehneet jollakin NQT:n kurssilla tai jossakin tämmöisen repun, missä siis vetoketju tulee pohjaan nähden eri suuntaan. AI kamala kyllä mun äidinkielen opettaja nyt kääntyy haudassan kun toi lause oli taas niin karmeen pitkä. No hyvä se on välillä kääntääkin kylkeä ettei puudu... Jos jollakin lukijalla on tarkempaa tietoa tälläisestä repusta niin kommentoikaa toki.
Joka tapauksessa ajattelin heti ehtoolla mennä kyläyhdistyksen järkkäämälle venyttelyjumpalle seuratalolle. Laitoin hihnaksi tommosta heijastimellista koiranulkoilutushihnaa, kun on aina nin pimeetä kun täällä liikkuu. Vaikka just meidän kohdalla onkin katuvalot, niin ei se heijastin pahitteeksi siltikään ole.
Yritän vähän tihentää näitä blogin päivitysvälejä, mutta en kyllä lupaa mitään. En ota tästä paineita!
Keväällä kyllä olen yleensä jostakin syystä noin niin kuin aktiivisempi kuin syksyn pimeillä: En tiedä miksi?
Sulkijaläpän alle jäävä osa

Reppu selkäpuolelta
Reppu suljettuna


Penaali toiselta puolelta

Penaali toiselta puolelta