Vihdoin saatiin toimeksii ja järkättiin eka leiri synkkänä syksyviikonloppuna Mäntyharjussa Lärvätsalon seuratalolla. Sinne ei voitu mennä toista kertaa koska siellä oli niiiiin huono yleisvalaistus, että vaikka ostimme paikallisen lamppukauppiaan kaikki pöytävalot niin siltikin oli huono valo.
Muutaman kerran kokoonnumme Iso-Pappilassakin , mutta siellä on se ongelma että sisävessaan täytyy mennä ulkokautta ja ne, jotka käyvät yöpissalla, eivät olleet siitä kovin innoissaan.
Sitten keksittiin Pärnämäen kylätalo, joka kai viralliselta nimeltään on joku Enoveden kylätalo, mutta se sijaitsee Pärnämäen kylällä (?)Se on todella sysimetsässä, sieltä on muutama kymmenen kilometriä mihinkään kauppaan, niin että ei tule lähdettyä ihan pikkumieliteon takia ostoksille.
Se on muuten hyvä paikka, PAITSI pöydät on tosi huonoja , koska niiden jalat ovat huterat ja ommellessa pöytä kiikkuu, kuin olisi laivassa.Pöytiä on myös liian vähän, samoin tuoleja. Olemme paikallisille miehille esittäneet useaan kertaan toiveen , että korjaisivat pöydät, mutta he eivät ota meitä kuuleviin korviinsakaan!
En tiedä mistä löytäisi sellaisen seuratalon jossa olisi hyvät pöydät ja tuolit, sisävessat ja suihkut ja jonkinlainen keittiökin.
No joka tapauksessa, toistaiseksi olemme kokoontuneet Pärnikseen ( jossain vaiheessa Karnaluksin kangaskaupasta nimi johdettiin Pärnäluxiksi. On jotenkin niin luksusta kun saa monta päivää vain keskittyä ompeluun hyvässä seurassa!)
Meitä on n 15-20 naista , jotka vähän vaihtelevasti pääsee mukaan, ja edellämainittujen ongelmien (pöytien puute ) takia joukkoa ei voi yhtään kasvattaa.
Kesäkurssin opekin vaihtui jo monta vuotta sitten, mutta silti vaan keskeneräiset työt lisääntyvät kesä kesältä! Siinä opeasiassahan kävi niin että vuonna 2012 juuri kun olin matkalla kotiin Tanskan Aalborgin NQT (Nordisk Quilt treff ) tapahtumasta Paula Mäntyharjulta soitti ja kertoi että Hilkka Dorey oli sairastunut eikä voisi pitää enää kesäkurssia. Hän kysyi voisinko minä pitää sitä?
Kysymys tuntui silloin ihan mahdottomalta! Miten minä joka olin jo lähes 10 vuotta käynyt kesäkurssilla koko ajan melkein samojen naisten kanssa, voisin yht´äkkiä alkaa heille opettajaksi?
Olin toki jo monta vuotta opettanut Vanajavedenopiston ja Wellamo-opiston talvikursseilla, mutta silti kesäkurssin vetäjän saappaat tuntuivat kohtuuttoman isoilta. Paula uskoi minuun koko ajan ja rohkaisi minua ryhtymään toimeen.
Tartuin härkää sarvista ja yritin tehdä sellaisen ohjelman kurssille jollaisen itsekin haluaisin käydä läpi, jos lähtisin kurssille toiselle puolelle Suomen. Eli siis mahdollisimman monipuolisen ja montaa erilaista vaihtoehtoa sisältävän. Ehkä se on toiminut, koska osallistujamäärä on tasaisesti noussut kesä kesältä.
2012-16 henkeä
2013- 21 henkeä
2014- 29 henkeä ( 2 kurssia)
2015- 38 henkeä ( 2 kurssia)
2016- 61 henkeä on ilmoittautunut ( 3 kurssi)
No mutta siis Pärnäluxhan nyt oli aiheena. Tulihan se nyt vaan kaikille selväksi MIKSI lähden ajamaan torstai -iltana 9:ltä iltakurssini jälkeen 2 tuntia päätyäkseni synkän kuusimetsän keskelle lopetetulle koululle n klo 11?!?! Siellä on tutut kaverit, tutisevat pöydät, hyvää ruokaa, paljon keskeneräisiä töitä, iloista rupattelua ( ei todellakaan voida puhua mistään retriitistä) leirikoulupatjat penkille nostettuna ja aikaa keskittyä vain ompeluun. Siksi siis. Paluumatkalle lähdin vasta maanantaina aamupäivällä. Jarruttelin vähän Lahden Karismassa (kauppakeskus) ja tulin jo iltapäiväksi Hämeenkosken koululle jatkamaan ompelua ja odottamaan iltakurssilaisia sinne!
 |
| Pienenevän väkkärän palat edistyivät Pärnäluxissa |
