perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kemistä tullaan, Päivölässä tavataan!

Kevät on jo pitkällä ja sen huomaa erityisesti kuran määrästä, jos sattuu työskentelemään päiväkodissa, niin kuin minä! Päiväkotimme on vielä perustettu kahteen yhdistettyyn rivitalohuoneistoon ja pihamme on näiden yhdistetty entinen nurmikenttä! Nurmikko on tietysti aikaa sitten hävinnyt pienten jalkojen ja traktorien alta, mutta multa ja kura jäi! No onneksi nykyään on kunnollisia kuravarusteita, joten kyllä me selvitään! Innolla odotan aikaa kun saa sanoa lapsille että kroksit jalkaan, lippis päähän ja menoks!
Huhtikuun alkuun olen taas järjestänyt matkan Tallinnaan. Menemme Maria Matiisenin kotiateljeehen ja tietysti Karnaluksiin. Kuulin juuri merkittävän uutisen koskien Karnaluksia: Karnaluks on MUUTTANUT SAMAN RAKENNUKSEN ALAKERTAAN!!! Näin jo jonkun käsityöihmisen blogissa kuvia uusista tiloista ja ne näyttivät aivan loistavilta. Ei tarvitse siis enää konuta epämääräisissä rappukäytävissä ja muistella että minkähän oven takaa se taivas aukeaa. Kassajärjestelmääkin on parannettu. Ei se vielä aivan huipussaan kuulunut olevan , mutta paranemaan päin! Tuskin maltan odottaa!!
Terveisiä myös Kemistä tilkkupäiviltä! Paikka oli aivan upea ja hulppea kooltaan. Ehkä vähän liiankin väljä, kun ei heti tajunnut että pitää ihan yläkertaan lähteä työpajoja metsästämään. Pikkupalautetta tulevien päivien järjestäjille: Jos järjestäviä kiltoja on peräti 6- 7 ja kaikista tulee 10-20 ihmistä töihin tilkkupäiville, niin jonkunlainen priiffaus on vaan pakko kaikille pitää. Olen ainakin ennen ollut siinä uskossa , että jos laittaa päälleen järjestäjien tunnusmerkin ( valkoinen lumilinna huopakaulus), niin se tarkoittaa että tiedät ja osaat opastaa kaikessa tilkkupäiviin liittyvässä. Kysyimme usealta tälläiseltä kaulushenkilöltä neuvoja esim sitä tilaa koskien ja saimme tosi monta kertaa vastauksen että en minä tiedä. Paras(?) oli kun muutamalta kysyimme että lumilinnaako kauluksenne kuvaavat, niin he vastasivat että en tiedä, tämmönen vaan käskettiin panna kaulaan! Ymmärrän tietysti että kaikesta ei voi kaikkea tietää, mutta sitten voi miettiä kannattaako kaikilla olla kaulukset kaulassa! Minulle on ainakin neuvottu samanlaisessa tilanteessa vastaamaan, että en tiedä, mutta pieni hetki, otan selvää!
Järjestelyt kyllä muuten olivat aivan hienot, hyvät näyttelyt, paljon arpajaisia, kivasti myyjiä, Siiri Magga-Miettinen tosi ihana puhuja, iltajuhla upea, hotellit lähellä ja varsinkin lumilinna oli mieliinpainuva ensikertalaiselle. Ja junallakin oli tosi kiva matkustaa. Sattumalta oli samoissa junissa hirveesti tuttuja! Jo heti Tampereen asemalla herätimme "ansaittua" huomiota yhden tilkkukurssikaverin kanssa, kun muunsimme heleät äänemme naukuviksi Aina Inkeri Ankeisiksi. AINA TÄÄLLÄ, TAASKO KEMIIN, VOI LUOJA jne. Itsellämme oli kamalan hauskaa, mutta ei kai sitten kanssakulkijoilla kuitenkaan -Anteeksi-
Viimeaikoina olen valmistanut erilaisia juttuja farkuista. Mielessäni on ollut Päivölän huhtikuinen kurssi. Kemissä juttelin monen ihmisen kanssa ja houkuttelin heitä  kurssille. Muutaman kanssa tuli ilmi että muuten tulisin, mutta en tykkää tehdä farkuista. Tuon kurssin mallit ovat kaikki sellaisia, jotka VOI TIETYSTI TEHDÄ IHAN MISTÄ TAHANSA MUUSTAKIN MATERIAALISTA! Eli mukaan vaan, Päivölässä on hyvät tilat ja ihan kohtuullinen ruoka. Ilmoittaudu oheisesta linkistä:  https://www.paivola.fi/fi/course/21
Alkuvuonna sain huomattavan parannuksen ompeluympäristööni!  28 vuotta vanha suuri kylmiö/pakastinkaappi sanoi sopimuksensa irti ja siirryimme pienempään jääkaappiin, joka mahtui ihan eri seinälle keittiössä. Niinpä kylmiön tilalle hankittiin Hämeenlinnan vahinkotarvikevarastolta yläkaappeja ( uudet kaapin rungot á 10€, ovet ja kahvat maksoivat vähän lisää) Toimistotarvikekirppikseltä Kantolasta hankittiin käytetty työpöytä ja iso mappikaappi (toiselle seinälle). Nyt minulla on melko ruhtinaallinen ompeluosasto, vaikka onkin samassa tilassa kuin keittiö. Erillisestä huoneesta saan aina vaan haaveilla!
Uusi ompelupöytäni! Edessä Farkkunalle-Frans. Voi hyvin tehdä myös muista kankaista. Huom istuinalusta Mariner star, tehty tässä farkuista. Voi tehdä myös muista kankaista!

Kesäkursseista voisin mainita että Pälkäneelle vielä mahtuu. Se löytyy Valkeakoskiopiston sivuilta numerolla 1142226. Kurssi toteutetaan Pälkäneen yhteiskoululla (Ihan Lahti-Tampere tien varressa) Kurssi on juhannusviikon 3 ekaa päivää 19.-21.6. 2017. Hintakin on vain 48€. Siellä on joitakin peittomalleja , joku kassi ja joku pussukka ja joku pehmoeläin. Mallit ratkeavat vasta toukokuun aikana kunhan saan valittua ne. Kaikille kurssilaisille lähetän kurssikirjeen ennen kurssia, että tietää mitä tarvii varata mukaan.
Mäntyharjun 3 kesäkurssia ovat tällä hetkellä täynnä, mutta varale kannattaa laittaa nimesnä , sillä usein listat vähän elää kevään kuluessa. Myös Vanajavedenopiston Lautsian kesäkurssillani on tällä hetkellä vielä 1 paikka. Se on 5.-8.6-2017. Se toteutetaan Lautsian lomakeskuksessa, jossa voi siis myös yöpyä.
Nähdään siis kesäkursseilla tai keväällä jo Päivölässä 21.-23.4.2017
Taiteltu laukku, sangat puuttuu. Onnistuu hyvin myös muista kankaista, esim pellavasta!

Olkalaukku, ei ole pakko tehdä farkusta!





Taiteltu laukku, voi tehdä myös muusta kankaasta!
Chenillelaukku

perjantai 10. helmikuuta 2017

"Lähti mopo käsistä"

Kylläpä on taas vettä virrannut Alvettulan joessa siihen nähden kun viimeksi blogini päivitin. Miten se vaan aina jää, vaikka kyllä koko ajan ja alinomaa tilkkujen kanssa pyörin. Olen vaan enämpi ompelija- kuin kirjailijatyyppiä. Vaikka mielestäni ihan vitsikkäästi kirjoitan, ainakin jos ei kysytä kuopusabilta, joka myötähäpee mun juttujani.
No toi mopo siis karkas käsistä kun tein kyniä penaalia varten. Se penaali on mm Päivölän talvikurssin ohjelmassa. Niitä oli tosi kiva ja toisaalta nopeakin tehdä. Samalla vaivalla leikkasi vähän pidemmänkin suikaleen ja siitä sai sitten 2-3 kynää. Aikaa meni tietysti siihen että aina piti valita saman värin vaalea ja tumma kangas, mutta loppu oli sitten melko nopeata työtä.
Tuli vähän himo siihen että minkäköhänlainen kynä syntyy noista tai noista väreistä. Kun kaikki kynät eivät sitten mahtuneet penaaliin, ajattelin että teenpä niistä jonkunlaisen kassin. Usein ajattelen niin, kun kokeilen jotakin blokkimallia.
No, kun kyniä vaan tuli ja tuli, niin yht´äkkiä keksin että mun jumppavarustekassi on tosi tylsännäköinen. Ja koska jumpalle on muutenkin aina tosi tylsä lähteä, niin yritän piristää sitten kivalla kassilla edes sitä pakkopullaa. Ensin oli mielessä hahmotelma säkkimallisesta  jutusta jossa on soikea pohja ja yläreuna kurtataan nauhoilla kiinni, mutta olen sen verran hetken lapsi että en juuri ruukaa kovin tarkkaan etukäteen tekemisiäni suunnitella, tai en siis ainakaan pysy niissä suunnitelmissa.
Niinpä sitten päädyin tälläiseen ehkäpä norjalaismalliseen reppuun. En ole varma onko kenelläkään norjalaisella tämänmallista reppua, mutta hämärästi muistelen että joskus takavuosina olisko ollu joku ryhmä Raumalta vierailulla jossakin Norjassa ja olisivat saaneet ehkäpä tuliaisiksi tai olisivatko tehneet jollakin NQT:n kurssilla tai jossakin tämmöisen repun, missä siis vetoketju tulee pohjaan nähden eri suuntaan. AI kamala kyllä mun äidinkielen opettaja nyt kääntyy haudassan kun toi lause oli taas niin karmeen pitkä. No hyvä se on välillä kääntääkin kylkeä ettei puudu... Jos jollakin lukijalla on tarkempaa tietoa tälläisestä repusta niin kommentoikaa toki.
Joka tapauksessa ajattelin heti ehtoolla mennä kyläyhdistyksen järkkäämälle venyttelyjumpalle seuratalolle. Laitoin hihnaksi tommosta heijastimellista koiranulkoilutushihnaa, kun on aina nin pimeetä kun täällä liikkuu. Vaikka just meidän kohdalla onkin katuvalot, niin ei se heijastin pahitteeksi siltikään ole.
Yritän vähän tihentää näitä blogin päivitysvälejä, mutta en kyllä lupaa mitään. En ota tästä paineita!
Keväällä kyllä olen yleensä jostakin syystä noin niin kuin aktiivisempi kuin syksyn pimeillä: En tiedä miksi?
Sulkijaläpän alle jäävä osa

Reppu selkäpuolelta
Reppu suljettuna


Penaali toiselta puolelta

Penaali toiselta puolelta

lauantai 3. joulukuuta 2016

Kevään kursseja vaikkapa joululahjaksi

Syksyn viimeiset tilkkukurssit on nyt pidetty. Hämeenlinnan verkatehtaalla piti olla vielä Vanajavedenopiston joulukurssi, mutta se harmillisesti jäi puuttumaan yhtä ihmistä! 9 ilmoittautui, mutta 10 olisi pitänyt löytyä. Mistään ei löytynyt ja niinpä se kurssi jäi toteutumatta. No, ei jäädä sitä suremaan, vaan käännetään katse kohti tulevan vuoden kursseja:
Wellamo-opistosta  Lahdesta löytyy heti ensimmäinen. Sen ilmoittautuminen alkaa 3.1.2017 ja kurssitekstissä lukee: tehdään tilkkupehmolelu, tilkkukassi farkuista vetoketjulla ja muita käyttötarvikkeita farkuista. Opetellaan myös kankaan taitteluita ja tehdään niistä vaikka tyynyjä.
Kankaantaittelua

Seuraava kurssi on helmikuun puolivälissä 17.-19.2.2017 Päivölän opistossa. Siellä tehdään nyt NIITÄ KETTUJA, joista monet ovat facebookissa ohjeita pyydelleet. Taas toistan tässä yhteydessä itseäni, kun kerron että en ole tapanani pitänyt jaella ohjeita Facebookissa tai muutenkaan kurssien ulkopuolella. Teen tätä kurssinpitotyötä elääkseni ja aina vetoan siihen että jos joku on kampaaja niin ei kai häntäkään (toivottavasti) hyväksikäytetä niin että otappas sakset mukaan kun tulet kylään ja leikkaappa hiukseni! Tai jos varaatte lääkäriltä ajan vaikkapa suonikohjuleikkaukseen, niin eipä se lääkäri teille siinä samalla vaivalla myös pallolajennusta tee! Tai jos tilaatte taksikyydin vaikkapa 10 km:n päähän, niin ei se taksi samalla rahalla teitä 100 km:n päähän vie! Siksi minäkään en anna kaikkia ohjeita millä vaan kurssilla. Puhumattakaan että jakelisin niitä facebookissa ihan vaan huvikseni kaikille. Se olisi minusta tosi epäreilua kaikkia kurssilaisia kohtaan , jotka maksavat kurssimaksun ja tulevat kurssilleni. Toivoisin että muutkin tilkkutyöopettajat pitäisivät jonkunlaisesta kurssiohjelmasta kiinni. Tiedän että on opettajia , jotka kantavat lähes kaikki ohjemappinsa kurssille ja sanovat kurssilaisille että kaivakaapa sieltä haluamanne! Valmistelun osalta pääsee tietysti helpolla, kun  ei tarvitse miettiä kurssiohjelmaa mitenkään. Kun on kerran tehnyt ohjeet , niin niillä voi sitten pelata. Netti, pinterest, kirjat ja lehdethän ovat ohjeita pullolaan. Sieltä minäkin niitä ammennan. MUTTA näen aikamoisen vaivan siinä että muokkaan ohjeet ymmärrettäväksi, teen niistä oman usein monisivuisen monisteen ja teen usein vaihe-vaiheelta-mallit kurssilaisten avuksi! Tiedän että jotkut hankkivat elantonsa niin että käyttävät ohjeitani suoraan kursseillaan. Sekään ei tunnu reilulta. Totta kai kaikki ohjeet mitä kursseillani opetan ovat vapaata riistaa kaikille, mutta jonkunlaisen työmoraalin omaavat, tekevät omat ohjeet niistä malleista. 
Taisin taas sohaista ampiaispesään, mutta mitä enemmän pidän kursseja ja mitä enemmän saan oppilaita, niin sitä enemmän saan koko ajan pyyntöjä että tuo se ja se malli, jota teitte 2-4 vuotta sitten sillä ja sillä kurssilla. Toki otan toiveita huomioon, ja aina otankin välillä vanhojakin malleja uusiokäyttöön, mutta edelleenkään en ole mikään ohjeautomaatti! Anteeksi ja tervetuloa uusille kursseille. Jos matka on pitkä tai on jotakin muuta estettä, niin sitten vaan priorisoidaan. Itsekin olen mennyt 400 km päähän kursseille autolla ja myös ihan lentokoneella ulkomaille saakka. Jos se ei ole mahdollista niin sitten vaan on todettava että kaikkea ei voi saada!
Toivottavasti en lisännyt vihamiehiä itselleni tuolla vuodatuksella! Yrittäkää ymmärtää!
Juuri Pirkka-hallin kädentaidot messuilla tapasin yhden vanhan kurssilaiseni, joka sanoi että ei minun enää tarvitse tulla sinun kurssilleni, kun meidän kaupungissa eräs opettaja vetää kurssinsa minun ohjeillani! Että näin!
No Päivölässä helmikuussa tehdään myös fleeselammas farkkuhaalarilla ja 2,5" tuuman valmiskaitaleista laukku. Niitä voi tietysti myös itse leikata, mutta jos on valmis esim hoffmanin bali batics tai modan jelly roll niin niistä pääsee helposti alkuun.
Turengin ryhmän fleeselampaita farkkuhaalarilla


Mäntyharjun kesäkurssin kaitalelaukkuja
Toinen kurssi Päivölässä on huhtikuun 21.-23.4.2017 Silloin otetaan farkkuteema uusiksi, koska kaikille halukkaille edellinen ajankohta ei sopinut. Toki saa tulla uudelleenkin farkkukurssille, vaikka olisi jo ollut mukana. Ajattelin ottaa osan samoja malleja kuin syksyllä , mutta otan myös uusia ideoita mukaan , sillä maailma pursuaa hyviä vinkkejä farkuista.
Tehdään myös NALLE farkuista tai sitten pikkusisko nallelle!

Jos haluaa useammin osallistua tilkkukursseilleni, niin toki olette tervetulleita jo  syksyllä alkaneisiin ryhmiini:
Vanajaveden opistossa Tuuloksessa joka toinen keskiviikko, Hauholla joka toinen torstai,  Parolassa 1 lauantai ja 3 torstaita ja kesäkurssi Lautsiassa kesäkuun alussa,
Wellamo-opistossa tuon yllä mainitun Lahden kurssin lisäksi Hämeenkoskella joka toinen maanantai,
Valkeakoskiopistossa joka toinen tiistai Pälkäneellä ja n. joka toinen keskiviikko Kangasalla ja kesäkurssi Pälkäneellä juhannusviikon maanantaista keskiviikkoon.
Niin ja sokerina pohjalla  Mäntyharjun kansalaisopiston  3 viikon kesäkurssia Mäntyharjulla kesä-heinäkuussa. Kolmannella on vielä 3 paikkaa vapaana. Toki kannattaa ilmoittauta varalle muillekin kursseille sillä tilanne elää vielä kovasti. Päivänpolttavaan yöpymiskysymykseenkin on alkanut näkyä valoa tunnelin päässä. Se saattaa sittenkin järjestyä koululla, mutta palataan siihen kun asiat varmistuvat!
Ei muuta kuin tervetuloa kursseille! Kirjoittakaa vaikka kirje joulupukille. Jos pukki ei keski muuta lahjaa teille, niin VARMASTI olette tilkkukurssin ansainneet!
Mäntyharjun kesäkurssin kettuja





keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Terveiset Frankfurtista! Grüße aus Frankfurt!

Yleisilme messukahvilasta
Terveisiä Frankfurtin Kreative welt - käsityömessuilta, joissa vierailimme pyhänpäiväviikonloppuna ystäväni kanssa.
Hurjan aikaisesta aamulähdöstä (4.15) huolimatta, reissu sujui hyvin ja jaksoimme jo heti ekana päivänä kiertää monta tuntia messuja. Onneksi hotelli Hampton by Hilton oli ihan lähellä messukeskusta ja meillä oli tuuria kun pääsimme huoneeseen viemään matkatavarat jo heti puolen päivän tienoissa , jolloin saavuimme perille. Hetken levähdettyämme kävelimme viiden minuutin matkan messukeskukseen. Kiitos älypuhelimen pääsimme sisään helposti jonottamatta, kun olin etukäteen ostanut messuliput ja ladannut ne puhelimeen.
Alakerta messuilla oli ladattu kaikennäköisiä askartelutarvikeita ja puolivalmistetta. Monella osastolla oli työpajoja, joihin saattoi maksua vastaan jäädä heti jotakin näpertämään. Ne, joita seurasin, oli minun mielestäni jotenkin tosi yksinkertaisia juttuja. esim valmis metallitähti, jonka päälle liimattiin pling pling hilettä. Tai lasipurkki, jonka päälle liimattiin lumihiutaletarroja ja joitakin muita kuvia. Ei siis kovin luovia tekeleitä, mutta ehkä se kertoo siitä että käsillä tekeminen on kuitenkin voimissaan. Ainakin siinä näki omien käsiensä työ jäljen.
Myyntiartikkeli , jota oli selkeästi useammalla myyjällä , oli erilaiset leikkurit eli stanssit. Oli kaikenlaista muotoa: sydäntä, hiutaletta, kissantassua, koristeraitaa ym ym , mutta ei kenelläkään esim hexagon leikkuria tai muuta joka olisi käynyt tilkkutyöjuttuihin.
Jokusen tunnin alakertaa kierrettyämme, annoimme itsellemme luvan siirtyä yläkertaan, missä odottivat kankaat, ompelukoneet, langat, tilkkutyövälineet jne.
Yläkerrassa oli myös lukuisia työpajoja, jotka olivat jo vähän vaativamman tasoisia. Siellä saattoi ommella itselleen tai lapselleen jonkun vaatteen, joka oli valmiiksi leikattu! Ne näyttivät myös hyvin suosituilta. Ompelukoneosastoilla ihailimme uusia malleja, mutta harmi vaan kun Pfaffin osastolta ei saanut ostaa koneen jalkoja! Olisi ollut taas kiva ostaa joku erikoisjalka, joka olisi jäänyt pyörimään tarvikelaatikkoon ja jota ei muutaman kuukauden päästä edes muista olevan olemassakaan. Saati että muistaisi mihin tarkoitukseen sitä käytetään! Siis ehkä oli kuitenkin hyvä ettei niitä jalkoja ollut myynnissä!
Bloggareiden leponurkkaus
Kun jalat alkoivat vaatia istumapaikkaa, huomasimme viihtyisän sohvaryhmän, joka oli tehty kuormalavoista kierrätyshenkeen. Tarkemmin tutkittuamme tajusimme että se on bloggareiden oma leponurkkaus. Ryntäsin tietenkin heti sisäänkäynnin tytön luokse ja selitin olevani bloggari Suomesta! Hän kysyi olenko ilmoittautunut tapahtumaan? En tietenkään ollut, kun en tiennyt koko jutusta mitään, mutta ilmoittautuminen kävi siinä paikan päällä lomakkeen täyttämisellä. Myös ystävä sai tulla sohvalle lepäilemään. Sain jopa ilmaisen cappucinon ja limunaatia ja onnenkeksejä oli myös tarjolla. Tietysti tästä vastapalveluksena he odottavat että kerromme tapahtumasta, ja niinhän tässä juuri teenkin. Siksi myös otsikko Saksaksi!
Joulukalenteri
Tälläinen joulukalenteri oli yhdellä osastolla, en vain vielä ole ratkaissut miten nuo luukut on taiteltu. En ole kyllä ehtinyt edes yrittää.
Yhdeltä kangaskauppiaalta sain ilokseni kaupanpäällislahjan! 2 saksen saksipaketin! Ilo hiipui kyllä melko pian , kun tajusin että en voi viedä niitä kotiin, kun olin liikenteessä vain käsimatkatavaroilla. No, laitoin sitten hyvän kiertoon ja lahjoitin ne respan tytölle hotellilla. Hän kyllä ilahtui niistä!

Upea tähtityö, yhdellä osastolla

Kaiken kaikkiaan reissu oli hyvin onnistunut. Kaksi päivää kiersimme messuja , ja koska paluulento lähti vasta sunnuntai-iltana, kiersimme hiukan myös Frankfurtia. Ilma oli lämmin +10 astetta, mutta juuri mitkään kaupat eivät olleet auki. Ainoastaan kahvilat ja ravintolat olivat auki.Eihän meille mitään olisi enää mukaan mahtunutkaan, niin että hyvä kun oli kaupat kiinni! Yhteen kirkkoonkin poikkesimme ja siellä oli juuri pyhäpäivän messu menossa.
Onnistuneen paluulennon jälkeen kaivoimme auton hangesta lentoparkista, ajelimme kotiin, olimme nukkumassa klo 1 yöllä ja molemmilla sattui aamuvuoro alkamaan klo 6. Niin että paluu arkeen tapahtui reippaasti. Kyllä matkailu aina avartaa!



maanantai 19. syyskuuta 2016

Farkkukurssi Päivölässä. Tervetuloa!

Onneksi olen jo keväällä sopinut farkkukurssin pitämisestä Päivölässä, sillä tuo vierailu Marja Matiisenin kodissa antoi tuhat uutta ideaa, miten farkkuja voi käyttää. Olen todella intoa piukassa päästä ideoimaan kaikkea uutta ja kivaa farkkukurssille.
Päivölä on tosi ihana kurssipaikka, se sijaitsee Valkeakosken puolella, ja sinne on tosi helppo tulla omalla autolla, mutta pääsee myös esim junalla: Rautatieasema on Toijalassa 9 kilometrin päässä opistolta. Toijalasta voi opistolle tulla Hämeenlinnaan kulkevalla bussilla, joka pysähtyy noin puolen kilometrin päässä Päivölästä tai taksilla, jonka saa asemalta. Ompelukone pitää kyllä ottaa mukaan!
Kurssipaikalla voi majoittua 2-hengen huoneessa, mutta pienestä lisämaksusta saa tietysti myös ihan oman majoitushuoneen. Käytännössä minun mielestäni ei ole juurikaan väliä kuka on huonekaverina, koska yleensä huoneeseen malttaa mennä vasta iltamyöhällä kun ei jaksa enää mitään muuta kuin kaatua sänkyyn! Itse en ole koskaan etukäteen tiennyt huonekaveriani ja aina on ollut tosi mukava tyyppi kämppäkaverina. Joistakin on tullut jopa pidempiaikaisia ystäviä tai ainakin Facebook-kavereita. Ehkä se johtuu siitä että kaikki jotka tilkkutöitä harrastavat ovat tosi mukavia ihmisiä ja jopa sielunkumppaneita. "Normaalit" ihmiset aina ihmettelevät miten voi tarvita farmariautollisen tavaraa 2 yön kurssille, mutta tilkkuihmiset eivät ihmettele sitä lainkaan!
Tuo kurssi on siis viikon 42 viikonloppu 21.-23.10.2016. Se alkaa perjantai-iltana iltaruualla ja opetus alkaa klo 18. Ekana iltana aloitellaan töitä virallisesti n. 21:een saakka, mutta ommella saa isossa salissa niin kauan kuin jaksaa. Viimeinen sulkee ovet! Iltapalakin saadaan talon puolesta.
Tukevan aamupalan jälkeen  lauantaina aloitetaan taas opiskelu ja ompelu , jonka keskeyttää vain lounas, päiväkahvi ja päivällinen. Iltapala tarpeet varataan päivällispöydästä ja teetä ja kahvia saadaan mukaan. Vielä sunnuntaina jatkuu samat ruoka- ja ompelukuviot iltapäiväkahviin saakka ja sitten pitääkin jo pakata itsensä kotimatkalle. Tuona aikana saa jo monta työtä alulle tai joitakin pienempiä toki jo ihan valmiiksi saakka.
Olen varannut ainakin muutaman laukkuohjeen, esiliinamallin, mugrugin (=mukinalustabletti)
helmet, lehtitelineen, neulatyynyn ja ehkä myös peittomalleja. En ole vielä lyönyt itseni kanssa ihan lukkoon tuota ohjelmaa, mutta lupaan että jokaiselle löytyy kivaa tekemistä.
Nyt vaan ilmoittautumaan Päivölään oheisesta linkistä:
 http://www.paivola.fi/fi/intensiivikurssit/kurssi/622/ 
Laitappa sukulaisille ja muille ystäville viestiä, että perkaavat farkkuhyllynsä sinulle, niin ei tarvitse roudata niitä kirpputorille.
Ota siis paljon erinäköisiä farkkuja mukaan ÄLÄKÄ vaan leikkaa niistä mitään saumoja tai nappeja tai vyönlenkkejä pois- kaikkea voi hyödyntää!!
Tämän olkalaukun läppä on tehty apinankoura-mallilla
Nähdään syksyisen kauniissa Päivölässä lokakuun lopulla. NYT voi tulla kauempaakin Suomesta, kun on kunnon majoituspaikkakin tarjolla!
Tämä farkkukukka kukkii ehkä jonkun laukun kyljessä

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Vierailu Marja Matiisenin ateljeekodissa

Sain helposti houkuteltua 20 innokasta tilkkuilijaa mukaan kun järjestin retken Marja Matiisenin luokse Tallinnaan.
Retkelle jouduimme lähtemään "silmä kourassa" tosi aikaisin, mutta muutaman mutkan jälkeen joukkue oli kasassa ja pääsimme laivaan. Aloitimme laivalla runsaalla aamupalalla, jotta jaksoimme Marjan luona odottaville kakkukahveille.
Hän todella otti meidät vastaan omaan kotiinsa, joka oli oikea tilkkuilijoiden unelma. Nopeasti hän istutti porukan sohvalle ja pöytien ääreen, joissa jo kahvi ja kakkupalat odottelivat valmiina. Samalla kun kaatelimme kahvia toisillemme hän jo aloitti leppoisan tarinoinnin. Tuntui että jokaisella työllä oli sielu, tarkoitus ja  merkitys. Niistä hän kertoili sujuvalla suomen kielellä tietysti iloisella viron korostuksella.
Töistä osa oli voittanut erilaisia palkintoja eri kilpailuissa tai näyttelyissä. Yhteinen piirre töissä oli se että ne olivat pääasiassa tehty kierrätysmateriaaleista. Eikä mistä tahansa kirpputoriroinasta, vaan äidin, tätien, mummon, poikien, setien, aviomiehen tms lähisukulaisen vanhoista vaatteista.
Saimme kuulla Viron surullista historiaa kaikenlaisten vainojen ajalta, ja aina oli joku vaatekappale, joka oli tallennettu tilkkutyöhön ja muistutti Marjaa milloin mistäkin historian tapauksesta.
Monissa töissä oli käytetty ihan perusneliötekniikkaa, mutta varsinkin farkkutöissä merkillepantavaa oli se että kaikki saumat, napit, merkit, taskunsuut ja puntinkäänteet oli käytetty tarkasti hyödyksi.
Ennen minäkin käytin farkuista vaan ehjää punttia, mutta kyllä ole pikkuhiljaa valaistunut ja oppinut säästämään kaikki farkunosat. Käynti Marjan luona vakuutti, että niin pitää tehdäkin ja rohkeasti käyttää kaikki kohdat. Olen monesti kurssillakin sanonut oppilailleni että jos vaikka jotakin virhettä tai rumaa kohtaa on monta kertaa peräjälkeen, niin se alkaa näyttää hienolta.
Marja analysoi töitänsä monelta kantilta. Milloin oli alitajunta tehnyt työtään ja milloin hän tajusi että ei ollut koskaan tykännyt piirtämisestä kun joku oli hänelle lapsena sanonut että et osaa piirtää. Hän oli myös tavannut Maya-tutkijan, joka myös osasi kertoa monien symbolien merkityksen.
Mielenkiintoista tarinaa tuli aivan uskomaton määrä ja vaikka kuuntelemassa oli 20 iloista puhujaa, niin kaikki kuuntelivat hiirenhiljaa. Se on saavutus jos mikä.
Ehdimme nähdä ja kuulla vain murto-osan hänen salaperäisen perintöarkkunsa sisällöstä, koska kello kului kovaa vauhtia. Lopuksi pääsimme alakertaan tutustumaan hänen työhuoneeseensa. Tai niitä oli kyllä monta! Kangasvarastoja oli ainakin 4 huoneellista, ja lattiasta kattoon olevat hyllyt pursuivat kankaita hyvässä järjestyksessä. Oli jo oikeastaan vähän ahdistavaa nähdä niin suuri määrä kankaita , jotka oli pakattu tiheään. Hyllyjen välissä juuri ja juuri mahtui kävelemään.
Lohdullista oli myös kuulla että Marja ei koskaan tee vain yhtä työtä kerrallaan, vaan hänellä on aina monta projektia kesken, ja useita välikäsitöitä. Itse olen joskus epäillyt olevani jakomielitautinen, koska en koskaan jaksa tehdä yhtä ja samaa työtä alusta loppuun , vaan minullakin on aina monta työtä eri vaiheissa.
Marjalla oli tosi paljon myös myyntiin tehtyjä töitä. Pääasiassa laukkuja ja peittoja, joita onneksi meidänkin porukasta jotkut ostivat. Marjahan on mm ostanut talonsa tilkuista ansaitsemillaan rahoilla!
N. puolentoista tunnin vierailun jälkeen kakki kiittelivät vuolaasti antoisaa esitystä ja jouduimme jatkamaan matkaamme.
Kiireemme johtui siitä että Karnaluks menee lauantaisin kolmelta kiinni ja sinnekin oli varattava aikaa. Myös Marjalle tuli iltapäivällä toinen ryhmä, joten emme senkään takia olisi voineet pitkittää oloamme.
Kyllä oli mahtavaa käydä tuollaisessa unelmapaikassa. Suosittelen kaikille , joita ylipäänsä käsityöt kiinnostavat. Ei tarvitse siis olla tilkkuhullu mennessään Marjan luokse, mutta voi olla että ulos tullessaan on saanut tilkkukärpäsen pureman! Mehän olimme kaikki jo mennessämme umpitilkkuhulluja!

Marja esittelee peittoa , joka on tehty vanhoista miesten ja poikien puvuista

maanantai 29. elokuuta 2016

Syyssuunnitelmia!

Kylläpä se loppukesä kului hapiaan. Tuli vähän reissailtua, aina Tukholmaa myöden.  Tukholmassa käytiin mm Kuninkaanlinnassa, ja Abbamuseossa.
Kotimaassa kävin Vääksyn kuuluisassa Lauran puodissa, Urajärven kartanossa, Mäntän Gösta ja Gustav- museoissa, Tampereen Näsilinnassa (Milavida), Tampereen Tornissa ja Sara Hildenin museossa. Kaikissa yllämainituissa paikoissa kävin ihan ekaa kertaa! Kyllä oli hienoa Ruotsissa, mutta kyllä on kotomaassakin katsomisen arvoisia paikkoja!
Kesätettereitakin kolusin taas oikein urakalla(7). Ne ovat yksi intohimoni! Mikkelissä näin Tankki täyteen -näytelmän. Tampereella kävin kaikki 3 kappaletta katsomassa: Viikinsaaressa Albatrossi ja Heiskanen, Pyynikillä Taivaan tulet ja Komediateatterissa Reinikainen. Tuuloksessa oli Viimeinen mohikaani ja Valkeakoskella Kirka-musikaali. Ehdottomasti PARAS kaikista oli viimeinen: Jokioisten "Teatteri Tuntematon" ja  Mooseksen perintö. Tiedon koko näytelmästä sain ihan sattumalta muistaakseni Hämeen sanomien pikkuartikkelista, jossa kerrottiin suuren kysynnän vuoksi järjestetyistä lisänäytöksistä.  Se järjestettiin sisätilassa (vanha lato?) ja jo lavastus antoi lupauksen mukavasyta näytelmästä. Kun näytelmä alkoi papin upealla laululla "kuin taivaisiin" ajattelin että jaa, niillä on yksi hyvä laulaja ja se on pantu aloittamaan näytelmä. Mutta ei, lauluja ja hyviä laulajia löytyi koko näytelmän ajan ja näyttelijätkin olivat jopa parempia kuin tv:ssä kyseisessä sarjassa. Ensi kesänä järjestän aivan varmasti jonkun porukan katsomaan tuon huippuryhmän näytelmää, oli se sitten mikä tahansa! Kyllä työn jälki oli niiiin huippua!
MUTTA tilkuistahan minun piti blogissani puhua!
Elokuun alussa olin jo 2 viikkoa päiväkodissa tekemässä puolikasta pestiäni, ja nyt viime viikon olen ihan täysipäiväisesti suunnitellut tulevia kursseja ja tehnyt niihin mallitöitä. Tällä viikolla työ jatkuu, tosin ryyditettynä parilla mukavalla retkellä. Keskiviikkona Wellamo-opisto tekee opintomatkan Ullakaan ja lauantaina vien ryhmän Karnaluksiin ja Maria Matiisenin ateljeehen.
Löysin netistä ohjeen 4 pussukan lokerikkoon ja tyttäreni osti sen minulle. Ohje oli 23 sivua pitkä, mutta oikaisin vähän ja tein sen mielestäni paljon helpommin kuin ohjeessa selitettiin. Sitä tehdään sitten tulevana talvena ja vielä ehkä ensi kesänäkin usealla kurssillani.
Pussukan saa roikkumaan vaikkapa kylppärin naulakkoon ja matkalle se taittuu käteväksi rullaksi
Toinen merkittävämpi aikaansaannokseni on vaaterekin kuljetuspussukka: Sinne saa kätevästi kilisevät putkiosat, kun vaaterekkiä pitää kuljettaa kirpputorille tms. Myös eteisen nurkassa on paljon mukavampi törötyttää tilkkupussukkaa kuin muovikassia , josta rekin putket sojottavat 8 eri suuntaan!
Ompelin ensin ruskeita jämäpaloja randomilla yhteen ja tein niistä samankokoisia neliöitä. Sitten yhdistin ne mustalla ja tein soikeat pohjan ja katon. Pitkä vetoketju helpottaa käyttöä ja olkalenkki kantamista!