keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Tilkkusatu pääsiäisestä!

Olipa kerran kirjavapyrstöinen yksinäinen Kukko. Se tepasteli pitkin ja poikin pitäjää ja etsiskeli seuraa.

Kukkoa vastaan tepasteli iloisesti kaakattava Kananen! Se oli löytänyt hennon vihreästä ruohikosta muutaman leudon talven yli säilyneen sienen. Kukko kiekaisi oitis rohkean kosiokiekaisun!

Kananen mieltyi oitis komeaan Kukkoon ja vastasi empimättä "Tahdon!"
Kukko ja Kananen jatkoivat matkaansa yhdessä ja alkoivat etsiä sopivaa pesäpensasta vehreästä luonnosta! He löysivätkin mieleisen pesäpaikan, mutta sieltäpä pelmahti esiin aivan pöllämystyneen näköinen Pupujussukka! Se oli pelosta aivan sekaisin! Mikähän sen oli säikäyttänyt?
Viekas Kettu Repolainenhan se oli Pupujussukkaa hätyytellyt!! Onneksi se ei ollut saanut pupua kiinni! Eikä myöskään Kukkoa tai Kanasta. Mutta ei hätää, kyllä Kettukin oli saanut vatsansa täyteen. Se nimittäin sattui osumaan Koronaepidemian takia suljetun ravintolan takaovelle. Sieltä se sai ruokaa syödäkseen, ennen kuin julma Ruoka-Hukka ehti niihin käsiksi! Kukko ja Kananen jatkoivat pesäpaikan etsintää.
Nyt olikin Kukon ja Kanasen vuoro säikähtää, sillä juuri kun he olivat löytäneet sopivan pesäsen, heidän eteensä mätkähti taivaalta Kissa!! Mistä ihmeestä se oikein tipahti? Onneksi kissoilla on 9 henkeä, eikä se menettänyt niistä tömähdyksessä yhtäkään! Se vain köyristi selkäänsä, kokoili itsensä, oikoi viiksensä ja lähti käpsimään tiehensä..
Vihdoin selvisi, mistä kissa oli pudonnut! Noita Tilkkutasku oli etsinyt Google mapsin avulla reittiä Kyöpelinvuorelle tilkkunoitien kokoontumisajoihin! Mapsi näytti että Tuuloksessa on Kyöpelin metsäautotie, mutta Kyöpelin vuori sijaitsee Hauholla,  Mustilasta Lehdesmäkeen menevän tien varrella! No, Tilkkutasku teki niin jyrkän äkkikäännöksen että kissa-polo tipahti kyydistä. Kissa on Tilkkutaskulle tosi tärkeä, ilman sitä ei tilkkujen lisääntymistaiat onnistu! Tietysti Noita palasi hakemaan kissansa ja he jatkoivat yhdessä kokoontumispaikalle. Sinne sai tietysti tulla vain alle 10 noitaa! Kukko ja Kana saivat rauhassa hoitaa pesimispuuhiaan.
.... oi, miten kauniin niityn Kukko ja Kana olivatkaan löytäneet pesäpaikakseen! Siellähän on ainakin jo yksi munakin! ” Kukko kiekuu, mutta Kana se on, joka munat munii!”  Tankki täyteen ohjelmaa lainatakseni!.
....Kanan pesästä kuuluu edelleen kova protkotus! No ei ihme, sillä sinne on ilmestynyt toinenkin jättimuna. Naapuripesien tiput ovat jo kuoriutuneet ja juoksentelevat ympäriinsä, mutta meidän kanasemme vain hautoo ja hautoo! Jokohan huomenna kuuluisi kuoren ritinää? ( Selitys sanalle protkottaa: lapsena kun äiti tai isä käski tekemään jotakin hommaa, mitä ei olisi huvittanut tehdä, niin sitä tuli vähän motkotettua... ”miks aina minä.. jne” silloin vanhemmat sanoivat että ”Protkottaa kuin hautova kana!” Eihän siinä mikään auttanut. Tehtävä oli, mitä oli käsketty!).
Tipitii! Kuului vihdoin pesästä, kun tämä rämäpää ponkaisi maailmaan. Kyllä sitä on odotettu ja toivottu! Kananen ja  kirjavapyrstöinen Kukko ovat aivan soikeina onnesta, tästä terhakkaasta tipusestaan! Mutta vielä on yksi muna kuoriutumatta!
... nyt se toinenkin tipu kuoriutui, mutta valitettavasti samaan aikaan kuoriutui toinen tipu suklaamunasta. Nyt meidän tipusemme luulee sitä isosiskokseen! No, ei kai se haittaa... Seuraavaksi näemme kuka on seurannut sivusta koko ajan tätä pääsiäistarinaa...
Lauri Lammas on seurannut sivusta pääsiäistarinaamme. Hän myhäilee tyytyväisenä voikukat suussa ja jauhaa niistä itselleen herkkua. Hän on säästänyt molemmat viulunsa pääsiäisen yli!
Tähän päättyy pikku tarinani. Kiitos kaikille tätä seuranneille, kommentit ja peukut ovat kovasti ilahduttaneet minua. Useista pyynnöistä huolimatta, en aio tehdä tästä mitään ohjekirjaa, koska lähes kaikki mallit ovat löydettävissä Pinterestistä. Joitakin olen hiukan muokannut. Tarkempia lähteitä en näihin alkanut kirjaamaan, koska useita kuvia oli monenkin eri tekijän tekemänä siellä. Joitakin näistä saatan käyttää tulevien tilkkukurssieni välipalatöinä.
Ainakaan vielä ei ole peruttu Vanajaveden opiston Lautsian kesäkuun ensimmäisen viikon kurssia. Myös Mäntyharjun kansalaisopiston kaikki kurssit ovat vielä listoilla. Pälkäneen kurssia ollaan siirtämässä elokuun toiseen viikonloppuun ehkä...
TOIVON todella hartaasti että kurssit toteutuvat. Nimiä vaan listoille, ettei ne ainakaan siihen kaadu. Jos kurssit perutaan, ei niitä tietenkään joudu maksamaankaan!
Toivossa on hyvä elää!


keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Kevättä ilmassa, kursseja tulossa!


Männäviikonloppuna taas Päivölässä mandalatikkailtiin ja se homma jäi päälle... Luinpa myös hyvän tokaisun facesta: "Lukemalla ee uimaan opi, vetteen se on mäntävä!" Sama homma tämän tikkauksenkin kanssa: Oottamalla ei opi, tikattava on! Ja asenne pitää myös olla kohdallaan ja halu oppia. Jos ekojen "pieleenmenneiden" harjoitusten jälkeen heittää kirveen kaivoon(=tikkaukset menemään) ja toteaa kylmästi, että "tää ei o mun juttu", niin niinhän siinä käykin. Jos ei anna uutta mahdollisuutta! Eli sitkeetä reeniä vaan! Eikä hoeta sitä "tää ei on mun juttu".... sen vois vaihtaa tyyliin "tästä vielä tulee mun juttu!"
Mainostan tässä myös kevään ja kesän tilkkukursseja! Aika monelle kurssille on vielä paikkoja, mutta usein olen myös kuullut lauseen: "kaverini on kyllä tulossa, mutta hän ei ole vielä ilmoittautunut!" Tarkistappa nyt että että olet ilmoittautunut mukaan ja hoputa myös kaveriasi ilmoittautumaan. Jos kurssi on jo täynnä, niin laita ilman muuta  nimesi kuitenkin listalle, sillä monilla vielä suunnitelmat muuttuvat ja paikkoja vapautuu. Kaikki eivät vielä tiedä koska saavat lomansakaan...

Seuraava viikonloppukurssi on Raisiossa 6.-8.3.20

Sitten Mäntyharjulla 20.-22.3.20

Itä-Hämeen opistolla, Hartolassa, päästään oikein koko viikon ajan tilkkuilemaan jo huhtikuussa. Siellä aloitetaan sunnuntaina ja tilkkuillaan torstai-iltaan saakka. 19.-23.4.20. Ilmoittautua voit oheisesta linkistä:
https://ihop.fi/lyhytkurssit/kadentaidot/tilkkukurssi/


Vapunpäiväiltana ajellaan sitten Jokioisille ja tilkkuillaan siellä koko viikonloppu. 1.-3.5.20 Siellä saa myös yöpyä omilla patjoilla ja petivaatteilla. Ilmoittautuminen oheisesta linkistä:
https://opistopalvelut.fi/jokilaani/course.php?l=fi&t=1849




Kesäkuun alussa alkavat sitten kesäkurssit:
1.-5.6.20 Vanajaveden opiston kesäkurssi Lautsian lomakeskuksessa Hauholla

seuraava
8.-12.6.20 Mäntyharjun kansalaisopiston 1. kurssi
15.-17.6.20 Valkeakoskiopiston Pälkäneen kesäkurssi
22.-26.6.20 Mäntyharjun kansalaisopiston 2. kurssi
29.6. -3.7.20 Mäntyharjun kansalaisopiston 3. kurssi
6.-10.7.20 Mäntyharjun kansalaisopiston 4. kurssi
Tule mukaan rohkeasti. Vaikka et olisi ennen tilkkuillutkaan, niin aina voi oppia. Kesäkurssi on hyvä paikka myös vaikka aloittaa tämä ihana harrastus, koska siellä on enemmän aikaa perehtyä perusteisiinkin. Kaikilla kursseilla on mukana sekä helppoja että haastavampiakin malleja. Jokaiselle jotakin!


torstai 14. marraskuuta 2019

Messuilla ja kevään kurssitarjotin!

Kädentaidon messut ovat monen käsityön harrastajan vuoden kohokohta ja marraskuisen pimeyden valo.
Minäkin saan nyt jo toisena vuonna peräkkäin olla töissä tuossa riemukulkueessa. Eli minut löytää Pfaffin osastolta tikkaamasta. Osaston virallinen nimi on VSM Finland Oy  ja numero C190.
Aikataulut työnäytökselle ovat:
Pe klo 11-14 ja klo 15-17
La klo 10-13 ja klo 14-17
Su klo 10-13 ja klo 14-16
mutta mikäli viime vuotista kaavaa noudatan, niin en juurikaan malta poistua osastolta, eli poikkea tervehtimään  minua sinne!
Tälläisen mandalalaukun tein messulaukuksi

Tässä messutunika edestä...

...ja tässä takaa

Tein myös yhteenvedon kevään ja kesän kursseistani.  Kurssi- ohjelmatietoja osasta kursseja löytyy jo opistojen sivuilta, mutta joidenkin ohjelmat tarkentuvat vasta lähempänä kurssia. Voit kuitenkin jo ilmoittautua useimmille kursseille tai ainakin varata ajan kalenteriisi.


KEVÄÄN JA KESÄN 2020 TILKKUKURSSEJA,
JOISSA OPENA ON SANNA PARANKO:

* 10.-12.1. 2020 Valkeakoski-opisto
Tilkuista laukkuja-kurssi, Valkeakoski

* 17.-19.1. 2020
Keravan opisto, Kerava

* 25.-26.1. ja 8.-9.2. 2020
Wellamo-opisto, Lahti

* 31.1.-2.2. 2020
Keskeneräisten kurssi , Mäntyharjun kansalaisopisto

* 14.-16.2. 2020
Päivölän opisto, Valkeakoski

* 6.-8.3. 2020
Raision opisto, Raisio

* 20.-22.3. 2020
Mäntyharjun kansalaisopisto

* 19.-23.4.2020
Itä-Hämeen opisto, Hartola 

* 1.-3.5. 2020
Jokiläänin kansalaisopisto

* 1.-5.6. 2020
Vanajaveden opisto, Lautsian lomakeskus, Hauho

* 8.-12.6. 2020
Mäntyharjun kansalaisopisto kesäkurssi 1.

* 15.-17.6. 2020
Valkeakoski-opisto, Pälkäneen kesäkurssi

* 22.-26.6. 2020
Mäntyharjun kansalaisopisto kesäkurssi 2.

* 29.6.-3.7. 2020
Mäntyharjun kansalaisopisto kesäkurssi 3.

* 6.-10.7. 2020
Mäntyharjun kansalaisopisto kesäkurssi 4
.
MELKEIN KAIKKIIN VOI JO ILMOITTAUTUA!
TARKISTA KUNKIN OPISTON KOHDALTA!
Kurssisuunnitelmat ovat vielä kesken kevään osalta mm.
Kouvolan opiston ja Kanneljärven
opiston kanssa. Ilmoitan niistä blogissani
tilkkujasannantapaan.blogspot.com
kunhan päivämäärät varmistuvat

torstai 10. lokakuuta 2019

Nyt piristystä pimeään!

Tämä sateenkaarikierremalli oli jäänyt pois blogista. Se on myös ohjelmassa ja tämä kuva on Love and Patchwork quiltin n:ro 68 lehdestä
Olen tässä viimeaikoina opetellut uudenlaista kankaankoristelua, vähän mandalatyyppistä väritystä. Siinä tavallaan yhdistyy sabluuna- ja vapaatikkaaminen. Lopputuloksesta tulee todella yllättävän näyttävännäköistä, eikä se ole läheskään niin vaikeaa kuin voisi ehkä luulla. Kun tätä lajia harjoittelee, tulee ihan huomaamattaan harjoitelleeksi myös vapaatikkausta, joka tuntuu monille olevan ihmeellinen "peikko".

Kun jokin aika sitten laitoin kuvia aiheesta facebookiin ja tänne blogiinkin, sain ihan huomattavasti palautetta, että ota tuo jonkun kurssin ohjelmaan. No tein taas toiveiden mukaan ja laitoin sen niin kuin pääaiheeksi Itä-hämeen opiston kurssille Hartolaan pyhäinpäivä viikonlopuksi. Ajattelin että kuinkahan paljon sinne voi väkeä ottaa, eli että mikä olisi maksimimäärä osallistujia, että ehdin riittävästi kaikkia neuvoa...

No taas kerran oli niin väärässä. Nyt kurssille on vasta ilmoittautunut ihan muutama henkilö ja lisää siis tarvitaan. Tiedän että pyhäinpäiväviikonloppu on huono ajankohta, mutta ainoa muu syksyn vapaa viikonloppu minulla olisi ollut isänpäiväviikonloppu ja luulen että se olisi ollut vielä useammalle huono. Keli on myös tuohon aikaan usein huono ja pimeä, mutta siihen minä ainakin olen tottunut jo 56 vuotta. Autoissa on hyvät renkaat ja valot ja kun kaasujalkaa pitää vähän löysällä, niin matka kyllä taittuu Hartolaan ja takaisin. Tie on koko matkan asfalttia!

Muutama innokas aloitteleva tilkkuilija on ilmaissut kiinnostuksensa kurssiin ja otan tietenkin myös ihan "tavallisia" aiheita. Joten mukaan voi tulla, vaikka ei haluaisi kokeillakaan tuota mandalatikkausta. Tekemistä riittää kyllä. Myös kehyskukkaroita voi kurssilla halutessaan tehdä, otan siihen tarvittavaa liimaa ja kehyksiä mukaan.

Tarpeen ja innostuksen mukaan otan vielä enemmänkin blokkimalleja, kunhan nyt vain saadaan riittävästi väkeä kurssille. Houkuttele kaveri mukaan, tai vaikkapa puoliso.
Ilmoittaudu rohkeasti mukaan. Ja tee se melko pian, sillä opisto laittoi nyt 18.10. takarajaksi.
https://drive.google.com/file/d/13iMY8KNt5r5SkIvuSE7UePQicaF8DACM/view
Opistolla on siis loistavat yöpymistilat (=Linna-hotelli) ja ruuat ovat aivan maanmainiot. Jätäppä vaikka etelän lento väliin ja tule pienellä hiiijalanjäljellä Hartolaan; ))
Viikonloppu kuluu kuin siivillä mukavan tekemisen parissa!
Laatikkopenaali avonaisena
Tämän laatikkomaisen penaalin voi myös tehdä.
Kehyskukkarosta voi tehdä myös laukun

Tässä repussa on koristettu minivekeillä suurin osa ja on tehty vain vähän tikkausta

Tässä repussa on monenlaisia tikkausharjoituksia

Tässä mandalatikkausta kosmetiikkalaukuissa

Ylempien laukkujen toinen puoli



Tämän 4 tuulenlakki-malli tehdäään taittelemalla

tiistai 17. syyskuuta 2019

Terveiset Ranskan tilkkumatkalta!

Sain kevättalvella, tarkkaan ottaen 11.2. klo11.34 sähköpostin Töölön tilkkupajalta, jossa Soile Kivinen kyseli kiinnostustani lähteä syksyllä Ranskaan Sainte-Marie-aux-Minesiin tilkkutapahtumaan! En käsitä missä kuppasin 35minuuttia, ennen kuin sain naputettua vastauksen klo 12.09: Mä!!! (kysymys oli siis että kuka olisi kiinnostunut lähtemään mukaan valmiiksi järjestetylle retkelle.) Saman päivän iltapäivänä reissu oli loppuunmyyty! Luojan Kiitos mahduin mukaan, sillä paikkoja oli vain 6 Soilen lisäksi.

Matkan järjestäjänä, kuljettajana, matkanjohtajana, viihdyttäjänä ja turvamiehenä lupasi toimia Lauri, Soilen puoliso. Varausmaksun maksoimme maaliskuussa ja loput sitten elokuussa. Melko pian perustettiin Whatsapp-ryhmä nimellä Alsace 2019, josta saimme matkan alkua kohti tihenevää ohjeistusta kuinka toimia. Kaikki siis sujui kuin unelma! Tuonne tapahtumaan pääseminen oli minulla ollut unelmalistalla jo monta vuotta, mutta koska ranskan kielen taitoni on kovin kovin puutteellinen, ja tiesin että liikkuminen ja toimiminen tuolla alueella ei olisi ihan hirveän kätevää, niin en ollut uskaltanut lähteä.

Tapahtuman nimiasia on ollut minulle aina jotenkin epäselvä,  esim. Birminghamissa yksi englantilainen rouva kysyi minulta olenko menossa Carrefour European -tapahtumaan ja sanoin että en, mutta olen menossa Alcasen tilkkutapahtumaan! Sitten joku mainitsi olleensa Saint-Marie-Aux-Minessä tilkkutapahtumassa ja kaikki siis tarkoittavat samaa asiaa. Jos nyt olen oikein ymmärtänyt, niin Alsace on alueen nimi (vähän niin kuin Häme) ja Saint- Marie -aux -Mines on yksi niistä 4:stä kaupungista, joissa näyttelyitä oli ja tapahtuman nimi on 25e Carrefour Europeén du Patchwork, joka tarkoittanee jotain risteyskohtaa tai miittinkiä, jossa kaikki Euroopan tilkkuilijat tapaavat.  Muut näyttelykaupungit (tai-kylät) olivat Rombach-le-Franc, Liépvre, Sainte Croix-aux-Mines.

Vihdoin siis tuli kauan odotettu reissupäivä ja matkani alkoi kotoa Alvettulasta torstaina 12.9. klo 4.15 jolloin silmä kourassa lähdin ajamaan autoa lentoparkkiin. Paikan olin jo etukäteen varannut ja maksanut, koska kerran minut käännytettiin portilta pois kun en ollut etukäteisvarausta tehnyt. Tuntuikin tosi kivalta kun portilla sisäänajaessa se automaatti sanoi Tervetuloa Sanna, kaikki ok! Kyllä sitä on ihmisellä pienestä hyvä mieli! Lentokentällä en tällä kertaa sählännyt mitään, laitoin laukun ruumaan ja löysin oikean portin, jossa tapasin matkaseurueen. 4 heistä oli ennestään ainakin kasvotuttuja, 2 oli ihan uutta tuttavuutta, mutta kaikki tulivat kyllä tutuiksi retken kuluessa!
Lensimme nopsasti Zürichiin, jossa mukava matkanjohtajamme odotti meitä mustalla 9 hengen tilavalla pakulla. Ajelimme pieniä kauniita teitä pitkin kohti lounaspaikkaamme, joka oli jo Saksan puolella Titisee-Neustadt kauniin Titisee järven rannalla. Alue on siis kuuluisaa Schwarzwaldia. Näkymät olivat henkeäsalpaavan kauniit ja lounas nautittiin terassilla auringon meitä helliessä.
Nautimme Titiseellä vielä jäätelöt jälkiruuaksi. Yrittäjä on yrittäjä retkelläkin, ja Soile hoiti yhden työpuhelun tässä kuvauksen aikana!

Matka jatkui pitkin pieniä kauniita reittejä. Tarkoituksella halusimme välttää moottoritiet, koska ne on niin nähty. On kyllä aina yhtä huikaisevaa lasketella pitkin serpentiiniteitä. Automme oli taitavissa käsissä, eikä kyllä yhtään pelottanut. Myöhään iltapäivällä saavuimme Sainte-Marie-aux Minesiin, jossa siis oli myyntialueet ja monta näyttelykohdetta myös. Meillä oli pääsylippurannekkeet ostettuna pe-la, joten emme vielä päässeet näyttelyihin. Kun kysyttiin haluammeko jo piipahtaa ostosalueella, vastaus oli yksimielinen kyllä! Helteisellä aukiolla oli kymmeniä myyntitelttoja ja sitten oli myös iso ostoshalli. Minä onneton reppana luulin että ilman ranneketta ei ole asiaa sinne halliin (vrt Suomen kädentaidot T:re tai Birminghamn, jossa ei ilman pääsymaksua pääse ostelemaan) enkä siis edes pyrkinyt sisään. Kiersin vain hikiset ulkoteltat, mutta en toki paljoa muuta olisi ehtinytkään. Muutamia hankintojakin ehdin tehdä. Yritin myös prepata matkakavereita siihen että jos näkee jotakin kivaa ja tarpeellisen oloistakaan, niin on heti tartuttava tarjoukseen. Saattaa nimittäin käydä niin, että seuraavana päivänä tuote on loppu tai ei ikinä löydä uudestaan samaa kojua tai tapahtuu  jotain muuta yhtä ärsyttävää. Juuri koskaan en nimittäin ole katunut niitä juttuja, joita olen hankkinut, mutta sen sijaan olen katkerasti katunut joitakin mitä jäi hankkimatta. Tunnustan: olen välineurheilija, mutta siihen minulla on alibi. Täytyyhän minun osata kertoa kurssilaisilleni alan uutuuksista. En tee sitä edes itsekkäistä syistä, koska en itse mitään myy. Kerron vaan mielipiteeni ja tuotteen tarpeellisuusasteen (siis omasta mielestäni)
Tälläisen ikikalenterin löysin ekana iltana. Siinä on siis vuoden jokaiselle päivälle eri tikkausmalli. Tämä oli ainakin sillä myyjällä viimeinen kappale! (kunnes ehkä kaivoi tiskin alta niitä lisää!)
Tunnin verran alueella kierrettyämme kokoonnuimme "Uupuneiden ostajien patsaalla" (se oli itse keksitty nimi kohtauspaikallemme, mutta toimi hyvin) Jatkoimme matkaamme kohti Selestatin kaupunkia jossa yövyimme upeassa hotellissa https://pommeraie.popinns.com



Soile ja Tiina olivat olleet siellä muutama vuosi sitten ja se oli silloin ollut jotenkin parempi, mutta oli se kyllä vieläkin ihan hyvä. Vähän vaan sääliksi kävi sitä tyttöraasua, joka suoraan imurinkahvasta riensi palvelemaan meitä. Ensin hän vuolaasti selitti miten pääsee pihan perällä olevaan erilliseen huoneistoon sisälle pääovien sulkemisen jälkeen ja sitten hän alkoi arpoa avaimia meille muille. Siitä hän ei selvinnyt muuten kuin kaatamalla ison kasan avaimia takahuoneen lattialle ja sieltä hän  konttaili meille avaimet. Kun ne vihdoin saimme, pääsimme Paulan kanssa isoon vanhaan kartanomaiseen huoneeseemme. Sänky oli parisänky ja toiselle oli kyllä petattu heteka huoneen nurkkaan, mutta sovimme että nukumme silti parisängyssä, koska heteka vaikutti huteralta. Sänky oli onneksi leveä ja sattumalta nukumme kotonamme molemmat juuri eri puolilla sänkyä, joten no problem! Pikaisen suihkun jälkeen ajoimme jonkun matkan päähän illalliselle tunnelmalliseen
ravintolaan: https://www.couronne.com/

Aamiaisen jälkeen olimmekin valmiit ensimmäiseen varsinaiseen näyttelypäivään. Lauri ajoi meidät sinne kauimmaiseen kylään Rombach-e-Franciin. Ensimmäinen näyttelypaikka oli se josta saimme vaihdettua liput rannekkeiksi. Se ei heti sujunut ihan ongelmitta, mutta onneksi meillä oli päättäväinen ja kielitaitoinen matkanjohtajamme, joka vaati virkailijoita "säätämään" koneensa niin että homma toimii. Nuo virkailijat kun väittivät että lipuillamme oli jo joku tullut sisään, ja meidän pitäisi mennä päivittämään ne sinne aloituskylään usean kilometrin päähän. Kun ranskan kieli vähän aikaa sujuvasti taittui, niin alkoihan meille rannekkeet löytyä. Sillä aikaa saimme jo tutustua mykistävään saksalaisen Elke Kleinin näyttelyyn. Pidin niistä todella paljon!
Elke Kleinin työ
Elke Kleinin työ

Näyttelyitä oli myös useassa kirkossa. Tässä Église St- Rosalie, Rombach-le-Francissa
Vietnamilaiset kirjontatyöt eivät minua kovin sytyttäneet. Äimistelin vain sitä kuinka kirkkoon voitiin ripustaa töitä ja kansa marssi ja mölötteli niitä katsoessaan. Suomessa ei ehkä onnistuisi?!
Kylien väliä kulki ilmainen Navette bus (karjatalon tyttärenä tuo nimi oli helppo muistaa!) Kuten jo aiemmin mainitsin säälittävästä ranskan kielen taidostani, niin yhden lauseen ainakin osaan hyvin sanoa: "Je ne parle pas francais!" eli en puhu ranskaa. Sanon sen kai niin hyvin että sitä ei uskota. Kerran tälläisestä navette bussista tuli ulos joukko iloisesti pulisevia ranskattaria, ja he kysyivät minulta vuolain sanakääntein jotain. Äänsin huolellisesti lauseeni ja he myös paransivat ääntämystään ja sanoivat kysymyksensä myös hiukan hitaammin ja kovempaa. Kun minä toussu en osannut vastata, he jatkoivat tuhahtaen matkaansa!
 Seuraavaksi ajelimme navette bussilla Liebvren kylään ja siellä oli myös yhden matkalaisemme työ näytillä kahden muun suomalaisen työn kanssa. Arvostan suuresti sitä että Suomestakin lähetetään töitä ulkomaille näyttelyihin ja kilpailuihin. Itse en ole ollenkaan kilpailuihminen, siis en osaa tehdä töitä jostain annetusta aiheesta, mutta arvostan heitä jotka osaavat! Tiina ei juuri ollut moinansakaan, vaikka hänen työnsä siellä reippaasti roikkui muiden joukossa! Jos siellä olisi ollut minun työni, olisin varmasti purskahtanut itkuun jälleennäkemisen riemusta! Olisin ajatellut että siinä se minun pikku kätösteni työ nyt sitten on, kaikkien maailman ihmisten nähtävänä! Olisin pahoittanut mieleni suomalaiskansalliseen tyyliin, jos joku olisi kävellyt sen ohi kuvaamatta sitä. Edellämainituista syistä johtuen, en siis aio jatkossakaan osallistua kilpailuihin, mutta onnea heille jotka sen tekevät!
Odotin jo kovasti kehuja repustani, jonka viime tingan inspiraation vallassa muutamassa päivässä ompelin tuota tapahtumaa varten. Yksi ainoa ihminen sitä siellä kehui ja pyysi oikein saada ottaa kuvan! Arvatkaa kuka!! Vaihtuvaväristen lankojen kauppias!
Tässä reppuni kotirapulla kuvattuna

Tein kuvion myös selkäpuolelle




Rhoda Bennett LU, From Death to Life

Tiina Saaristo, Suomi! Have a Heart

Maria Viita,  Suomi! Frozen Day
Mi-Sun Chang, Korea, Kolmiulotteiset muodot ovat aina kiehtovia.
Tästä oli tehty myös jääkaappimagneetti, jonka ostin muistoksi!

Mi-Sun Chang, Korea, työn nimeä en tiedä mutta taitava tekijä tämä korealainen

Matka jatkui Saint-croix-aux-Minesiin taas Navettella ja siellä oli taas muutama näyttely.
Tästä en tiedä tekijää ja pidätän itselleni oikeuden olla tietämättä,
koska en ole minkään yhdistyksen virallinen reportteri.
Kuvasin tämän siksi koska kukat näyttivät tosi aidolta!

Tässä vanhassa hienossa, mutta pahalta haisevassa talossa oli oikein perinteisiä töitä.

Tämä työ pääsi minun blogiini hienojen tikkaustensa takia.
Tälläisen afganistanilaisten käsinkirjotun ässän ostin eräästä kirkosta. Sieltä olisi voinut ostaa myös kirjotun käden kuvan ja osallistua Hand in hand -haasteeseen. Haasteessa luvattiin että työt, joihin pitää sisällyttää jotenkin tuo kirjottu käsi, esitellään tässä samassa tapahtumassa kahden vuoden päästä 2021! En tarttunut haasteeseen!
Keli oli todella lämmin ja aurinkoinen ja vaikka emme koko aikaa isossa ryhmässä kulkeneetkaan, niin lounasaikaan 6 meistä sattui samalle terassille. (Soile ottaa kuvaa) Kun olimme syöneet, ilmaantui kuin taikaiskusta Päivikkikin paikalle ja nopeana suomalaisena ehti syödä myös sillä aikaa kun odotimme laskua! Tämä oli siis jännä sattuma, sillä kylillä on useita kilometrejä väliä!
Lounaalta lähdettyämme oli taas uusi mykistävä kokemus edessä. Se oli ranskalaisen taiteilija Gallan näyttely "Encyclopedia of imaginary women"
tähän en ole näämmä kuvannut nimeä, mutta upea se oli!

Ei ollut nimeä näkyvissä tällekkään

Adoratrice d'art

Tämä oli nimeltään Amatrice de jus de fruit
Ekan näyttelypäivän lopuksi tapasimme taas uupuneiden patsaalla ja suihkun jälkeen ohjelmassa oli viralliset viininmaistajaiset. Jouduttiin oikein paperille kirjuuttamaan kolme sanaa mitä tuli mieleen niistä paikallisista viineistä. Tais olla eka kerta meikämannella tai ehkä kerran kauan sitten Unkarissa olin vastaavassa tilanteessa. Silloin ei tarvinut pukea makuja sanoiksi. Saimme myös tietoa viineistä. Sitten lähdimme etukäteen varattuun pizzapaikkaan ihan mutkan kautta suoraan kävellen. Onneksi en joutunut kartanlukijaksi, sillä minut saa eksytettyä vaikka kotikylääni ja onneksi askelmittarissa riitti vielä askelia, ettei tullut niin sanottua "tilinylitystä". Joskus männävuosina olen kerran Italiassa saanut ihan taivaallisen hyvää pizzaa missä oli mm. perunaa täytteenä. Niinpä tartuin listalla sellaiseen vaihtoehtoon jossa mukana oli perunaa. Seurueeni sitä vähän ihmetteli, mutta oli se ihan ok. Se taivaallinen maku jäi sinne Italiaan, tai sitten vaan muisti ja makuaisti ovat huonontuneet.
Seuraavana aamuna meidät taas vietiin juuri sinne minne toivoimmekin. Eli suurimman kylän äärimäiseen paikkaan. Sieltä oli tarkoitus tulla navettella tai jalan keskemmälle. No, koska ensimmäinen paikka oli taas kirkko, se olikin yllättäen suljettu hautajaisten takia. Miehet mustissaan seisoivat portilla. Esitteessäkin luki että kirkot voivat olla välillä suljettu kirkollisten toimitusten takia. Maassa pitää kuulemma kuolleet haudata kolmen päivän kuluessa kuolemasta. Niin se on, karu totuus.
No pikainen suunnan muutos ja menimmekin ensin toiseen päähän pitäjää ja siellä teatteriin jossa oli Marti Michellin hirsimökkinäyttely. Siellä oli siis myös todella vanhoja hirsimökkitöitä
Teatterirakennus oli tosi kaunis, ja näyttämöllä oli myös näyttelytöitä

Tämä työ oli kesken , eli sen tarkoitus oli kai näyttää sitä kuinka työ kootaan kaitaleilla
Nämä työt olivat 7 hollantilaisen naisen porukan (Colorminds NL) töitä. He värjäävät kankaansa itse ja sopivat aina kaksi väriä , mitä töissä käytetään

Tässä myös Colormindsin töitä

Tämä amerikkalaisen Luke Haynesin työt olivat ehkä kaikkein erikoisimpia. Kun työtä katsoi suoraan edestä,  se näytti tosi lihavalta...
...mutta kun työtä katsoi nuolella merkityltä paikalta sivusta, niin se näytti aivan mannekiinivartaloiselta!!!
Minua on siis koko elämäni katsottu väärästä kulmasta!!

Viimeinen kohteemme oli aamulla suljettu kirkko. Siellä Pamela Goecke Dinndorfin (USA) töitä.

Kannatti kävellä vielä sinnekin. Työt oli tehty raitakankaista
Viimeisen illan illallispaikka oli huippukauniissa Itterswillerin kylässä. Siellä erityisesti kauniit kukkasydeemit ikkunalaudoilla saivat meidät haukkomaan henkeämme!
Yritän epätoivoisesti missiposeerausta, toinen jalka eteen. Se nuoli, mistä kuuluisi katsoa, puuttuu...

Ravintola ei meinannut päästää meitä terassille, kun olivat sitä mieltä että palellumme sinne auringon laskiessa.

Emme paleltuneet, Virpi ottaa kuvaa

Itterswiller, Hotel Kiefer

Sydänlämpöinen kiitos Töölön tilkkupajan Soilelle ja Laurille, mahtavista järjestelyistä ja yhtä lämmin kiitos matkakumppaneille! Tässä reisussa parasta oli KAIKKI!!