Jumppa on minulle aina ollut järjensanelemaa pakkopullaa. Tiedän että siitä kuuluisi tykätä, ja sen jälkeen kuuluisi olla joku maailmoja syleilevä olo. Minulla on tukka ja paita märkänä, eikä mitenkään erikoisen ihana olo, mutta tulipahan taas käytyä. Koko jumpan ajan vilkuilen kelloon ja ajattelen aina että nyt en vilkaise, katson vasta kun on kulunut pitkä aika... sitten katson ja on taas kolme minuuttia jumpasta mennyt! Kun on kulunut vartti, muutan sen tilkkualustan tuumiksi ja ajattelen 1/4 osa tuumaa jumpasta kulunut... Vaikea varmaan käsittää tälläistä ajatustapaa, mutta kun on koko ajan ne tilkut mielessä. Jumpan piristykseksi tein jumppamaton kuljetusputkikassinkin. Sitä on mukava katsella kun odottaa että ne hikiset minuutit kuluisivat loppuun. Ohjaaja jumpassa on aivan loistava, vika ei siis tietenkään ole hänessä vaan minussapa tietenkin. Kyllä se jumppa ihan varmasti notkistaa tätä ompelun kangistamaa kehoa, mutta paljon mieluummin senkin ajan ompelisin.
Meidän kylätalon jumppa kestää 45 minuttia, joten minä menen 1/3 tuumilla :D Komea mattopussi sinulla, tuollainen pitäisi tehdä itsellekin. Just tänään manailin, kun matto ei kestä kassin päällä.
VastaaPoistaKomea mattopussi. Lupasin tehdä tyttärelle pussin mattoa varten, mutta osoittautui yhtä hankalaksi kuin jumppaan meneminen.
VastaaPoistaTavattoman hieno! Kivalla blokkimallilla tehty.
VastaaPoistaHieno mattopussi, kaunis ja kiva!
VastaaPoistaTuo kassihan suorastaan lisää jumppaintoa, kiva malli!
VastaaPoistaAika moni liikkuu varmaankin samoilla ajatuksilla:)
VastaaPoista