Uutta oppimassa!

Tänä keväänä ja kesänä minulla on ollut ilo osallistua usealle kurssille tilkkutöiden saralla! Huhtikuussa ehdin pari kertaa Mari Keiturin punontakurssille Lahdessa. Mari on myös oikea punojamestari ja oli ihanaa olla vähän oppimassa tuota vaikeaa lajia.

Huhtikuussa pääsin myös "kuokkimaan" Mäntyharjun killan vaatekurssille, jota ansiokkaasti veti Lahdelman Tepa. Siellä sain paljon aikaan. Tein tunikan yhdestä kauniista retrokankaasta , jonka minulle lahjoitti Heidi Grandell-Niemi.(kiitos vielä!) Siitä onkin tullut yksi tämän kesän lempivaatteistani. Lisäksi tein myös kesätakin, johon löysin kankaan joku aika sitten Tuulosen kirppikseltä.

Sitten olikin jo toukokuun alku ja pääsin Jokiläänin kansalaisopiston järjestämälle kurssille, jossa opettajana oli Lilian Torkko.

Siellä tehtiin tietysti laukkuja. 

Yhden täsmäsin uuden takkini kaveriksi:

 

Toisesta tuli yleiskäypänen musta laukku, jonka toiselle puolelle laitoin yhden punontakurssin harjoitelman ja toiselle puolelle jo aaltopunontaa. Nämä olivat jo valmiina kurssin alkaessa, joten pääsin heti kokoamaan laukkua.

 
Huomaa laukun hihnassa kaunis koristetikkaus, jonka tein Pfaff performance iconillani! 3. laukkuni jäi kurssilla kesken, mutta se on kuvassa 2. vasemmalta.      Sekin on jo siskolla käytössä

Kesäkuun alussa minulla olikin jo oma kurssi Lautsian lomakeskuksessa ja kun se neljältä perjantaina loppui, niin sieltä riensin kuudeksi Päivölän opistoon ja Kausen Eijan tikkauskurssille.  Siellä harjoiteltiin paljon erilaisten kauniiden kiemurakuvioiden, joita jäljennettiin erilaisin menetelmin lähinnä valkoiselle kankaalle, tikkaamista. Lisäksi opeteltiin ruler footin käyttöä erilaisten viivaimien avulla. Kurssilla oli mukana suomalainen tekijä, joka näitä myy (Tmi J J Koivisto, löytyy facebokista). Viivaimien käyttö vaatii monenlaisia apuvälineitä. Moni ympyrämalli vaatii säteittäiset apuviivat ja ne on helppo vetää sabluunan läpi. Ympyrämalleissa käytettiin myös pitkää "nastaa" jonka avulla mallineen keskusta pysyy paikoillaan. Viivaimissa kannattaa olla myös hiekkapaperitarrat, että eivät luista. Koneen pöydällä pitää olla myös silikoninen tai muu liukas "alusmatto", että kangas liukuu hyvin.

Merkkauskynissä on myös runsaasti tarjontaa. Niistä olen kuullut monenlaisia kauhutarinoita, kuinka joku merkkauskynä tulee helteellä tai pakkasella uudelleen näkyviin. Satavarmaa merkkauskynää en ole vielä nähnyt, kaikissa piilee joku vaara. Kurssilla kokeilin monenlaista juttua, mutta ainoastaan yksi seinävaate on jälkikäteen valmistunut. Näissä viivain -jutuissa on vähän se ongelma että isoon peittoon niitä on hankala tehdä. Pitää siis tikata blokki kerrallaan ja kaitaleilla yhdistää. Lisäksi viivain-jutuissa on se  ongelma että erimallisia viivaimia tulee hankittua vaikka minkälaisia. Tietysti vähemmälläkin pärjää, mutta kun.... Sitten joku nuuka sanoo että käytän vain tavallista viivotinta ja parsinjalkaa. Sitä en todellakaan suosittele, koska se parsinjalka tai normaali vapaatikkausjalka on niin matala ja normiviivotin on matala, että siinä saattaa jopa rikkoa koneensa, kun jalka hyppää viivottimen päälle ja koneen neula lyö viivottimeen! Silloin tulee nuukuus kalliiksi!!

Tässä tämä Kausen kurssilla aloitettu työ. Reunantekotapa oli hauska.

Kylläpä on mukavaa olla välillä kurssilaisena, olin kurssilla myös Birminghamissa, mutta siitä teen ihan oman päivityksen. 

Nyt olen taas intoa piukassa päästä kurssinpitoon. 

Tervetuloa mukaan!