Kevään kursseja vaikkapa joululahjaksi

Syksyn viimeiset tilkkukurssit on nyt pidetty. Hämeenlinnan verkatehtaalla piti olla vielä Vanajavedenopiston joulukurssi, mutta se harmillisesti jäi puuttumaan yhtä ihmistä! 9 ilmoittautui, mutta 10 olisi pitänyt löytyä. Mistään ei löytynyt ja niinpä se kurssi jäi toteutumatta. No, ei jäädä sitä suremaan, vaan käännetään katse kohti tulevan vuoden kursseja:
Wellamo-opistosta  Lahdesta löytyy heti ensimmäinen. Sen ilmoittautuminen alkaa 3.1.2017 ja kurssitekstissä lukee: tehdään tilkkupehmolelu, tilkkukassi farkuista vetoketjulla ja muita käyttötarvikkeita farkuista. Opetellaan myös kankaan taitteluita ja tehdään niistä vaikka tyynyjä.

Kankaantaittelua

Seuraava kurssi on helmikuun puolivälissä 17.-19.2.2017 Päivölän opistossa. Siellä tehdään nyt NIITÄ KETTUJA, joista monet ovat facebookissa ohjeita pyydelleet. Taas toistan tässä yhteydessä itseäni, kun kerron että en ole tapanani pitänyt jaella ohjeita Facebookissa tai muutenkaan kurssien ulkopuolella. Teen tätä kurssinpitotyötä elääkseni ja aina vetoan siihen että jos joku on kampaaja niin ei kai häntäkään (toivottavasti) hyväksikäytetä niin että otappas sakset mukaan kun tulet kylään ja leikkaappa hiukseni! Tai jos varaatte lääkäriltä ajan vaikkapa suonikohjuleikkaukseen, niin eipä se lääkäri teille siinä samalla vaivalla myös pallolajennusta tee! Tai jos tilaatte taksikyydin vaikkapa 10 km:n päähän, niin ei se taksi samalla rahalla teitä 100 km:n päähän vie! Siksi minäkään en anna kaikkia ohjeita millä vaan kurssilla. Puhumattakaan että jakelisin niitä facebookissa ihan vaan huvikseni kaikille. Se olisi minusta tosi epäreilua kaikkia kurssilaisia kohtaan , jotka maksavat kurssimaksun ja tulevat kurssilleni. Toivoisin että muutkin tilkkutyöopettajat pitäisivät jonkunlaisesta kurssiohjelmasta kiinni. Tiedän että on opettajia , jotka kantavat lähes kaikki ohjemappinsa kurssille ja sanovat kurssilaisille että kaivakaapa sieltä haluamanne! Valmistelun osalta pääsee tietysti helpolla, kun  ei tarvitse miettiä kurssiohjelmaa mitenkään. Kun on kerran tehnyt ohjeet , niin niillä voi sitten pelata. Netti, pinterest, kirjat ja lehdethän ovat ohjeita pullolaan. Sieltä minäkin niitä ammennan. MUTTA näen aikamoisen vaivan siinä että muokkaan ohjeet ymmärrettäväksi, teen niistä oman usein monisivuisen monisteen ja teen usein vaihe-vaiheelta-mallit kurssilaisten avuksi! Tiedän että jotkut hankkivat elantonsa niin että käyttävät ohjeitani suoraan kursseillaan. Sekään ei tunnu reilulta. Totta kai kaikki ohjeet mitä kursseillani opetan ovat vapaata riistaa kaikille, mutta jonkunlaisen työmoraalin omaavat, tekevät omat ohjeet niistä malleista. 

Taisin taas sohaista ampiaispesään, mutta mitä enemmän pidän kursseja ja mitä enemmän saan oppilaita, niin sitä enemmän saan koko ajan pyyntöjä että tuo se ja se malli, jota teitte 2-4 vuotta sitten sillä ja sillä kurssilla. Toki otan toiveita huomioon, ja aina otankin välillä vanhojakin malleja uusiokäyttöön, mutta edelleenkään en ole mikään ohjeautomaatti! Anteeksi ja tervetuloa uusille kursseille. Jos matka on pitkä tai on jotakin muuta estettä, niin sitten vaan priorisoidaan. Itsekin olen mennyt 400 km päähän kursseille autolla ja myös ihan lentokoneella ulkomaille saakka. Jos se ei ole mahdollista niin sitten vaan on todettava että kaikkea ei voi saada!

Toivottavasti en lisännyt vihamiehiä itselleni tuolla vuodatuksella! Yrittäkää ymmärtää!

Juuri Pirkka-hallin kädentaidot messuilla tapasin yhden vanhan kurssilaiseni, joka sanoi että ei minun enää tarvitse tulla sinun kurssilleni, kun meidän kaupungissa eräs opettaja vetää kurssinsa minun ohjeillani! Että näin!

No Päivölässä helmikuussa tehdään myös fleeselammas farkkuhaalarilla ja 2,5" tuuman valmiskaitaleista laukku. Niitä voi tietysti myös itse leikata, mutta jos on valmis esim hoffmanin bali batics tai modan jelly roll niin niistä pääsee helposti alkuun.

Turengin ryhmän fleeselampaita farkkuhaalarilla

Mäntyharjun kesäkurssin kaitalelaukkuja

Toinen kurssi Päivölässä on huhtikuun 21.-23.4.2017 Silloin otetaan farkkuteema uusiksi, koska kaikille halukkaille edellinen ajankohta ei sopinut. Toki saa tulla uudelleenkin farkkukurssille, vaikka olisi jo ollut mukana. Ajattelin ottaa osan samoja malleja kuin syksyllä , mutta otan myös uusia ideoita mukaan , sillä maailma pursuaa hyviä vinkkejä farkuista.

Tehdään myös NALLE farkuista tai sitten pikkusisko nallelle!

Jos haluaa useammin osallistua tilkkukursseilleni, niin toki olette tervetulleita jo  syksyllä alkaneisiin ryhmiini:

Vanajaveden opistossa Tuuloksessa joka toinen keskiviikko, Hauholla joka toinen torstai,  Parolassa 1 lauantai ja 3 torstaita ja kesäkurssi Lautsiassa kesäkuun alussa,

Wellamo-opistossa tuon yllä mainitun Lahden kurssin lisäksi Hämeenkoskella joka toinen maanantai,

Valkeakoskiopistossa joka toinen tiistai Pälkäneellä ja n. joka toinen keskiviikko Kangasalla ja kesäkurssi Pälkäneellä juhannusviikon maanantaista keskiviikkoon.

Niin ja sokerina pohjalla  Mäntyharjun kansalaisopiston  3 viikon kesäkurssia Mäntyharjulla kesä-heinäkuussa. Kolmannella on vielä 3 paikkaa vapaana. Toki kannattaa ilmoittauta varalle muillekin kursseille sillä tilanne elää vielä kovasti. Päivänpolttavaan yöpymiskysymykseenkin on alkanut näkyä valoa tunnelin päässä. Se saattaa sittenkin järjestyä koululla, mutta palataan siihen kun asiat varmistuvat!

Ei muuta kuin tervetuloa kursseille! Kirjoittakaa vaikka kirje joulupukille. Jos pukki ei keski muuta lahjaa teille, niin VARMASTI olette tilkkukurssin ansainneet!

Mäntyharjun kesäkurssin kettuja

Terveiset Frankfurtista! Grüße aus Frankfurt!

Yleisilme messukahvilasta

Terveisiä Frankfurtin Kreative welt - käsityömessuilta, joissa vierailimme pyhänpäiväviikonloppuna ystäväni kanssa.
Hurjan aikaisesta aamulähdöstä (4.15) huolimatta, reissu sujui hyvin ja jaksoimme jo heti ekana päivänä kiertää monta tuntia messuja. Onneksi hotelli Hampton by Hilton oli ihan lähellä messukeskusta ja meillä oli tuuria kun pääsimme huoneeseen viemään matkatavarat jo heti puolen päivän tienoissa , jolloin saavuimme perille. Hetken levähdettyämme kävelimme viiden minuutin matkan messukeskukseen. Kiitos älypuhelimen pääsimme sisään helposti jonottamatta, kun olin etukäteen ostanut messuliput ja ladannut ne puhelimeen.
Alakerta messuilla oli ladattu kaikennäköisiä askartelutarvikeita ja puolivalmistetta. Monella osastolla oli työpajoja, joihin saattoi maksua vastaan jäädä heti jotakin näpertämään. Ne, joita seurasin, oli minun mielestäni jotenkin tosi yksinkertaisia juttuja. esim valmis metallitähti, jonka päälle liimattiin pling pling hilettä. Tai lasipurkki, jonka päälle liimattiin lumihiutaletarroja ja joitakin muita kuvia. Ei siis kovin luovia tekeleitä, mutta ehkä se kertoo siitä että käsillä tekeminen on kuitenkin voimissaan. Ainakin siinä näki omien käsiensä työ jäljen.
Myyntiartikkeli , jota oli selkeästi useammalla myyjällä , oli erilaiset leikkurit eli stanssit. Oli kaikenlaista muotoa: sydäntä, hiutaletta, kissantassua, koristeraitaa ym ym , mutta ei kenelläkään esim hexagon leikkuria tai muuta joka olisi käynyt tilkkutyöjuttuihin.
Jokusen tunnin alakertaa kierrettyämme, annoimme itsellemme luvan siirtyä yläkertaan, missä odottivat kankaat, ompelukoneet, langat, tilkkutyövälineet jne.
Yläkerrassa oli myös lukuisia työpajoja, jotka olivat jo vähän vaativamman tasoisia. Siellä saattoi ommella itselleen tai lapselleen jonkun vaatteen, joka oli valmiiksi leikattu! Ne näyttivät myös hyvin suosituilta. Ompelukoneosastoilla ihailimme uusia malleja, mutta harmi vaan kun Pfaffin osastolta ei saanut ostaa koneen jalkoja! Olisi ollut taas kiva ostaa joku erikoisjalka, joka olisi jäänyt pyörimään tarvikelaatikkoon ja jota ei muutaman kuukauden päästä edes muista olevan olemassakaan. Saati että muistaisi mihin tarkoitukseen sitä käytetään! Siis ehkä oli kuitenkin hyvä ettei niitä jalkoja ollut myynnissä!

Bloggareiden leponurkkaus

Kun jalat alkoivat vaatia istumapaikkaa, huomasimme viihtyisän sohvaryhmän, joka oli tehty kuormalavoista kierrätyshenkeen. Tarkemmin tutkittuamme tajusimme että se on bloggareiden oma leponurkkaus. Ryntäsin tietenkin heti sisäänkäynnin tytön luokse ja selitin olevani bloggari Suomesta! Hän kysyi olenko ilmoittautunut tapahtumaan? En tietenkään ollut, kun en tiennyt koko jutusta mitään, mutta ilmoittautuminen kävi siinä paikan päällä lomakkeen täyttämisellä. Myös ystävä sai tulla sohvalle lepäilemään. Sain jopa ilmaisen cappucinon ja limunaatia ja onnenkeksejä oli myös tarjolla. Tietysti tästä vastapalveluksena he odottavat että kerromme tapahtumasta, ja niinhän tässä juuri teenkin. Siksi myös otsikko Saksaksi!

Joulukalenteri

Tälläinen joulukalenteri oli yhdellä osastolla, en vain vielä ole ratkaissut miten nuo luukut on taiteltu. En ole kyllä ehtinyt edes yrittää.

Yhdeltä kangaskauppiaalta sain ilokseni kaupanpäällislahjan! 2 saksen saksipaketin! Ilo hiipui kyllä melko pian , kun tajusin että en voi viedä niitä kotiin, kun olin liikenteessä vain käsimatkatavaroilla. No, laitoin sitten hyvän kiertoon ja lahjoitin ne respan tytölle hotellilla. Hän kyllä ilahtui niistä!

Upea tähtityö, yhdellä osastolla

Kaiken kaikkiaan reissu oli hyvin onnistunut. Kaksi päivää kiersimme messuja , ja koska paluulento lähti vasta sunnuntai-iltana, kiersimme hiukan myös Frankfurtia. Ilma oli lämmin +10 astetta, mutta juuri mitkään kaupat eivät olleet auki. Ainoastaan kahvilat ja ravintolat olivat auki.Eihän meille mitään olisi enää mukaan mahtunutkaan, niin että hyvä kun oli kaupat kiinni! Yhteen kirkkoonkin poikkesimme ja siellä oli juuri pyhäpäivän messu menossa.

Onnistuneen paluulennon jälkeen kaivoimme auton hangesta lentoparkista, ajelimme kotiin, olimme nukkumassa klo 1 yöllä ja molemmilla sattui aamuvuoro alkamaan klo 6. Niin että paluu arkeen tapahtui reippaasti. Kyllä matkailu aina avartaa!

Farkkukurssi Päivölässä. Tervetuloa!

Onneksi olen jo keväällä sopinut farkkukurssin pitämisestä Päivölässä, sillä tuo vierailu Marja Matiisenin kodissa antoi tuhat uutta ideaa, miten farkkuja voi käyttää. Olen todella intoa piukassa päästä ideoimaan kaikkea uutta ja kivaa farkkukurssille.
Päivölä on tosi ihana kurssipaikka, se sijaitsee Valkeakosken puolella, ja sinne on tosi helppo tulla omalla autolla, mutta pääsee myös esim junalla: Rautatieasema on Toijalassa 9 kilometrin päässä opistolta. Toijalasta voi opistolle tulla Hämeenlinnaan kulkevalla bussilla, joka pysähtyy noin puolen kilometrin päässä Päivölästä tai taksilla, jonka saa asemalta. Ompelukone pitää kyllä ottaa mukaan!
Kurssipaikalla voi majoittua 2-hengen huoneessa, mutta pienestä lisämaksusta saa tietysti myös ihan oman majoitushuoneen. Käytännössä minun mielestäni ei ole juurikaan väliä kuka on huonekaverina, koska yleensä huoneeseen malttaa mennä vasta iltamyöhällä kun ei jaksa enää mitään muuta kuin kaatua sänkyyn! Itse en ole koskaan etukäteen tiennyt huonekaveriani ja aina on ollut tosi mukava tyyppi kämppäkaverina. Joistakin on tullut jopa pidempiaikaisia ystäviä tai ainakin Facebook-kavereita. Ehkä se johtuu siitä että kaikki jotka tilkkutöitä harrastavat ovat tosi mukavia ihmisiä ja jopa sielunkumppaneita. "Normaalit" ihmiset aina ihmettelevät miten voi tarvita farmariautollisen tavaraa 2 yön kurssille, mutta tilkkuihmiset eivät ihmettele sitä lainkaan!
Tuo kurssi on siis viikon 42 viikonloppu 21.-23.10.2016. Se alkaa perjantai-iltana iltaruualla ja opetus alkaa klo 18. Ekana iltana aloitellaan töitä virallisesti n. 21:een saakka, mutta ommella saa isossa salissa niin kauan kuin jaksaa. Viimeinen sulkee ovet! Iltapalakin saadaan talon puolesta.
Tukevan aamupalan jälkeen  lauantaina aloitetaan taas opiskelu ja ompelu , jonka keskeyttää vain lounas, päiväkahvi ja päivällinen. Iltapala tarpeet varataan päivällispöydästä ja teetä ja kahvia saadaan mukaan. Vielä sunnuntaina jatkuu samat ruoka- ja ompelukuviot iltapäiväkahviin saakka ja sitten pitääkin jo pakata itsensä kotimatkalle. Tuona aikana saa jo monta työtä alulle tai joitakin pienempiä toki jo ihan valmiiksi saakka.
Olen varannut ainakin muutaman laukkuohjeen, esiliinamallin, mugrugin (=mukinalustabletti)
helmet, lehtitelineen, neulatyynyn ja ehkä myös peittomalleja. En ole vielä lyönyt itseni kanssa ihan lukkoon tuota ohjelmaa, mutta lupaan että jokaiselle löytyy kivaa tekemistä.
Nyt vaan ilmoittautumaan Päivölään oheisesta linkistä:
 http://www.paivola.fi/fi/intensiivikurssit/kurssi/622/ 
Laitappa sukulaisille ja muille ystäville viestiä, että perkaavat farkkuhyllynsä sinulle, niin ei tarvitse roudata niitä kirpputorille.
Ota siis paljon erinäköisiä farkkuja mukaan ÄLÄKÄ vaan leikkaa niistä mitään saumoja tai nappeja tai vyönlenkkejä pois- kaikkea voi hyödyntää!!

Tämän olkalaukun läppä on tehty apinankoura-mallilla

Nähdään syksyisen kauniissa Päivölässä lokakuun lopulla. NYT voi tulla kauempaakin Suomesta, kun on kunnon majoituspaikkakin tarjolla!

Tämä farkkukukka kukkii ehkä jonkun laukun kyljessä

Vierailu Marja Matiisenin ateljeekodissa

Sain helposti houkuteltua 20 innokasta tilkkuilijaa mukaan kun järjestin retken Marja Matiisenin luokse Tallinnaan.
Retkelle jouduimme lähtemään "silmä kourassa" tosi aikaisin, mutta muutaman mutkan jälkeen joukkue oli kasassa ja pääsimme laivaan. Aloitimme laivalla runsaalla aamupalalla, jotta jaksoimme Marjan luona odottaville kakkukahveille.
Hän todella otti meidät vastaan omaan kotiinsa, joka oli oikea tilkkuilijoiden unelma. Nopeasti hän istutti porukan sohvalle ja pöytien ääreen, joissa jo kahvi ja kakkupalat odottelivat valmiina. Samalla kun kaatelimme kahvia toisillemme hän jo aloitti leppoisan tarinoinnin. Tuntui että jokaisella työllä oli sielu, tarkoitus ja  merkitys. Niistä hän kertoili sujuvalla suomen kielellä tietysti iloisella viron korostuksella.
Töistä osa oli voittanut erilaisia palkintoja eri kilpailuissa tai näyttelyissä. Yhteinen piirre töissä oli se että ne olivat pääasiassa tehty kierrätysmateriaaleista. Eikä mistä tahansa kirpputoriroinasta, vaan äidin, tätien, mummon, poikien, setien, aviomiehen tms lähisukulaisen vanhoista vaatteista.
Saimme kuulla Viron surullista historiaa kaikenlaisten vainojen ajalta, ja aina oli joku vaatekappale, joka oli tallennettu tilkkutyöhön ja muistutti Marjaa milloin mistäkin historian tapauksesta.
Monissa töissä oli käytetty ihan perusneliötekniikkaa, mutta varsinkin farkkutöissä merkillepantavaa oli se että kaikki saumat, napit, merkit, taskunsuut ja puntinkäänteet oli käytetty tarkasti hyödyksi.
Ennen minäkin käytin farkuista vaan ehjää punttia, mutta kyllä ole pikkuhiljaa valaistunut ja oppinut säästämään kaikki farkunosat. Käynti Marjan luona vakuutti, että niin pitää tehdäkin ja rohkeasti käyttää kaikki kohdat. Olen monesti kurssillakin sanonut oppilailleni että jos vaikka jotakin virhettä tai rumaa kohtaa on monta kertaa peräjälkeen, niin se alkaa näyttää hienolta.
Marja analysoi töitänsä monelta kantilta. Milloin oli alitajunta tehnyt työtään ja milloin hän tajusi että ei ollut koskaan tykännyt piirtämisestä kun joku oli hänelle lapsena sanonut että et osaa piirtää. Hän oli myös tavannut Maya-tutkijan, joka myös osasi kertoa monien symbolien merkityksen.
Mielenkiintoista tarinaa tuli aivan uskomaton määrä ja vaikka kuuntelemassa oli 20 iloista puhujaa, niin kaikki kuuntelivat hiirenhiljaa. Se on saavutus jos mikä.
Ehdimme nähdä ja kuulla vain murto-osan hänen salaperäisen perintöarkkunsa sisällöstä, koska kello kului kovaa vauhtia. Lopuksi pääsimme alakertaan tutustumaan hänen työhuoneeseensa. Tai niitä oli kyllä monta! Kangasvarastoja oli ainakin 4 huoneellista, ja lattiasta kattoon olevat hyllyt pursuivat kankaita hyvässä järjestyksessä. Oli jo oikeastaan vähän ahdistavaa nähdä niin suuri määrä kankaita , jotka oli pakattu tiheään. Hyllyjen välissä juuri ja juuri mahtui kävelemään.
Lohdullista oli myös kuulla että Marja ei koskaan tee vain yhtä työtä kerrallaan, vaan hänellä on aina monta projektia kesken, ja useita välikäsitöitä. Itse olen joskus epäillyt olevani jakomielitautinen, koska en koskaan jaksa tehdä yhtä ja samaa työtä alusta loppuun , vaan minullakin on aina monta työtä eri vaiheissa.
Marjalla oli tosi paljon myös myyntiin tehtyjä töitä. Pääasiassa laukkuja ja peittoja, joita onneksi meidänkin porukasta jotkut ostivat. Marjahan on mm ostanut talonsa tilkuista ansaitsemillaan rahoilla!
N. puolentoista tunnin vierailun jälkeen kakki kiittelivät vuolaasti antoisaa esitystä ja jouduimme jatkamaan matkaamme.
Kiireemme johtui siitä että Karnaluks menee lauantaisin kolmelta kiinni ja sinnekin oli varattava aikaa. Myös Marjalle tuli iltapäivällä toinen ryhmä, joten emme senkään takia olisi voineet pitkittää oloamme.
Kyllä oli mahtavaa käydä tuollaisessa unelmapaikassa. Suosittelen kaikille , joita ylipäänsä käsityöt kiinnostavat. Ei tarvitse siis olla tilkkuhullu mennessään Marjan luokse, mutta voi olla että ulos tullessaan on saanut tilkkukärpäsen pureman! Mehän olimme kaikki jo mennessämme umpitilkkuhulluja!

Marja esittelee peittoa , joka on tehty vanhoista miesten ja poikien puvuista

Syyssuunnitelmia!

Kylläpä se loppukesä kului hapiaan. Tuli vähän reissailtua, aina Tukholmaa myöden.  Tukholmassa käytiin mm Kuninkaanlinnassa, ja Abbamuseossa.
Kotimaassa kävin Vääksyn kuuluisassa Lauran puodissa, Urajärven kartanossa, Mäntän Gösta ja Gustav- museoissa, Tampereen Näsilinnassa (Milavida), Tampereen Tornissa ja Sara Hildenin museossa. Kaikissa yllämainituissa paikoissa kävin ihan ekaa kertaa! Kyllä oli hienoa Ruotsissa, mutta kyllä on kotomaassakin katsomisen arvoisia paikkoja!
Kesätettereitakin kolusin taas oikein urakalla(7). Ne ovat yksi intohimoni! Mikkelissä näin Tankki täyteen -näytelmän. Tampereella kävin kaikki 3 kappaletta katsomassa: Viikinsaaressa Albatrossi ja Heiskanen, Pyynikillä Taivaan tulet ja Komediateatterissa Reinikainen. Tuuloksessa oli Viimeinen mohikaani ja Valkeakoskella Kirka-musikaali. Ehdottomasti PARAS kaikista oli viimeinen: Jokioisten "Teatteri Tuntematon" ja  Mooseksen perintö. Tiedon koko näytelmästä sain ihan sattumalta muistaakseni Hämeen sanomien pikkuartikkelista, jossa kerrottiin suuren kysynnän vuoksi järjestetyistä lisänäytöksistä.  Se järjestettiin sisätilassa (vanha lato?) ja jo lavastus antoi lupauksen mukavasyta näytelmästä. Kun näytelmä alkoi papin upealla laululla "kuin taivaisiin" ajattelin että jaa, niillä on yksi hyvä laulaja ja se on pantu aloittamaan näytelmä. Mutta ei, lauluja ja hyviä laulajia löytyi koko näytelmän ajan ja näyttelijätkin olivat jopa parempia kuin tv:ssä kyseisessä sarjassa. Ensi kesänä järjestän aivan varmasti jonkun porukan katsomaan tuon huippuryhmän näytelmää, oli se sitten mikä tahansa! Kyllä työn jälki oli niiiin huippua!
MUTTA tilkuistahan minun piti blogissani puhua!
Elokuun alussa olin jo 2 viikkoa päiväkodissa tekemässä puolikasta pestiäni, ja nyt viime viikon olen ihan täysipäiväisesti suunnitellut tulevia kursseja ja tehnyt niihin mallitöitä. Tällä viikolla työ jatkuu, tosin ryyditettynä parilla mukavalla retkellä. Keskiviikkona Wellamo-opisto tekee opintomatkan Ullakaan ja lauantaina vien ryhmän Karnaluksiin ja Maria Matiisenin ateljeehen.
Löysin netistä ohjeen 4 pussukan lokerikkoon ja tyttäreni osti sen minulle. Ohje oli 23 sivua pitkä, mutta oikaisin vähän ja tein sen mielestäni paljon helpommin kuin ohjeessa selitettiin. Sitä tehdään sitten tulevana talvena ja vielä ehkä ensi kesänäkin usealla kurssillani.

Pussukan saa roikkumaan vaikkapa kylppärin naulakkoon ja matkalle se taittuu käteväksi rullaksi

Toinen merkittävämpi aikaansaannokseni on vaaterekin kuljetuspussukka: Sinne saa kätevästi kilisevät putkiosat, kun vaaterekkiä pitää kuljettaa kirpputorille tms. Myös eteisen nurkassa on paljon mukavampi törötyttää tilkkupussukkaa kuin muovikassia , josta rekin putket sojottavat 8 eri suuntaan!

Ompelin ensin ruskeita jämäpaloja randomilla yhteen ja tein niistä samankokoisia neliöitä. Sitten yhdistin ne mustalla ja tein soikeat pohjan ja katon. Pitkä vetoketju helpottaa käyttöä ja olkalenkki kantamista!

Herkkujen yö!

Kylläpä kesä kuluu nopeasti. Sateisia, mutta onneksi suht lämpimiä päiviä piisaa.
Kun laskeuduin Mäntyharjulta maan pinnalle, alkoi heti suoraan suunittelupalaveri Herkkujen yö tapahtumasta, johon olin lupautunut mukaan jo vuosi sitten.
Ensimmäinen viikko meni sitä tapahtumaa suunitellen ja valmistellen ja tietysti myös stressaten! Säätiedot eivät paljoa tapahtumaamme kunnioittaneet, mutta kuin ihmeen kaupalla viimeinen sadekuuro tuli 17.45 kun tapahtuma alkoi klo 18.00. Seuraavan kerran vettä tuli 00.45 ja silloin olin jo kotona peitto korvissa.
Hauholla on jo vuosia pitkä perinne Herkkujen yö-tapahtumasta , jossa on noin 7-9 eri kohdetta, joilla kaikilla on erilaisia herkkuja tarjolla heinäkuun toisena perjantaina klo 18.00-24.00. Ihmiset kiertävät eri paikoissa ja syövät useammassa paikassa aina jotakin.
Me olimme nyt aivan uusi kohde ja ehkä siksi paikka kiinnosti kovastikin.  Järjestimme tapahtuman ystäväni maalaistalon pihapiirissä. Se oli tosi idyllinen paikka ja myös talon saliin saattoi mennä jos pelkäsi kylmää ulkoilmaa.Saimme oikein yleisöryntäyksen ja vaikka olimme varanneet runsaasti tarjottavaa, niin kuitenkin n. kymmenen aikaan lähes kaikki oli loppunut.
Ideana meillä oli tarjota lähiruokaa, niin läheltä kuin se vain onnistuisi.
Meillä oli tarjolla savulammasta, salaatteja ja hämäläisiä pitojuustoja,  louhisaaren juomaa , omenamehua ja lähdevettä, mallasleipää ja tervaleipää.

Pöytä on katettuna!

Jälkiruuaksi sai erikseen ostaa ternimaidosta tehtyä uunijuustoa mansikkasurvoksen kera.
Ruoka loppui ehkä siksi, koska suurin osa väestä kävi ottamassa myös santsikierroksen, vaikka siihen hintaa kuului yksi annos. Laitoimme edullisen hinnan siksi, että ihmiset raskisivat syödä monessa paikassa. Tarkoitus ei ole, että yhdessä paikassa syödään napa kireäksi, koska ideana on  käydä useammassa paikassa.
No, ei sille nyt enää mitään voi, että monet santsasivat samaan hintaan! Jos tapahtuma järjestetään ensi vuonna, täytynee laittaa annostelijat pöytään. Minä en kyllä valitettavasti voi osallistua ensi vuoden tapahtumaan, koska olen vielä Mäntyharjulla kurssin pidossa tuon viikon ja tulen vasta kotiin juuri parahiksi kun herkut on jo pöydässä!
Kaiken kaikkiaan tosi kiva tapahtuma ja saimme paljon positiivista palautetta.

Väliterveiset Mäntyharjulta!

Pälkäneen kurssin nalleja, huom rannekoru, silmäripset ym

Elelen tässä juuri vuoteni parasta aikaa. Eli kesätilkkukurssiaikaa. Tänä vuonna se on unelmapitkä, eikä yhtään tunnu työltä. Aina ihmettelen sitä että tästä vielä maksetaankin! On ihan erilaista pitää viikon mittainen kurssi aurinkoisella Mäntyharjulla, kuin ajella marraskuisilla liukkailla ja pyryillä ja pimeillä eri paikkakunnille kursseilemaan kolmeksi tunniksi kerrallaan. Toki sekin on kivaa silloin, mutta ainahan sitä kesää ja viikon kurssia vartoileepi.

Ekalta kurssilta jäi peräti kolme ihmistä vielä toiseksi viikoksi kurssille tietäen että ohjelma on täysin sama! Sitä oli kuitenkin sen verran runsaasti että hyvin riitti tekemistä kahdeksikin viikoksi.
Tämä kolmikko sattui vielä olemaan sitä sarjaa jolla huumorin kukka kukkii runsaita kukintoja, ja niinpä välillä iltasella naurettiin melkein pissat housussa tätä kolmikon itsenimeämää "tarkkisluokkaa" ( Nuoremmille lukijoille tiedoksi , että ennen vanhaan nk häirikköoppilaat joutuivat tarkkailuluokalle, nykyäänhän ei sellaisia enää ole, mutta tilkkukurssillahan on kaikki mahdollista).

Nauramalla tarkkislaisten juttuja saimme varmasti useita vuosia lisää. Sitä paitsi yksi fysioterpeutti sanoi kerran, että nauraminen rentouttaa tehokkaasti hartiat. Olen joskus osallistunut myös naurujoogaan jonakin tyky-päivänä, ja siinähän aloitetaan nauraminen vähän keinotekoisesti, mutta kun vähän aikaa päästelee tekonaurua, niin kyllä se siitä oikeaksikin nauruksi muuttuu. Rentouttaa lihakset tehokkaasti! Iltapalapöydässä ei tarvinut tekonauraa, kun mm. ihmettelimme Mäntyharjun apteekin nuoria miestyöntekijöitä, joita oli useampikin samana päivänä töissä. Mitäs muuta keski-ikäiset naiset tarvitsevat, kuin juttua siitä kuinka kaikkien pitikin juuri Mäntyharjulla mennä verenpainelääkkeitä, silmätippoja tai allergialääkkeitä hakemaan lisää. Kiitos sähköisten reseptien homman voi hoitaa Mäntyharjulla vaikka olisi muualta Suomesta reseptin saanut!

Kaksi viikkoa Mäntyharjulla hurahti tosi nopeasti. Juhannusviikolla olikin sitten vuorossa Pälkäneen 3-päiväinen kesäkurssi, jolla oli paljon vähemmän osanottajia, mutta valmista tuotetta syntyi hurjaa vauhtia. Kurssi oli ensimmäinen kesäkurssi Pälkäneellä, mutta ei toivottavasti viimeinen.  Tilat olivat aivan huiput, ainoa ongelma oli, että ei voinut yöpyä kurssipaikalla! Ensi kesäksi voi jo ilmoittautua Valkeakoskiopiston sivuilta taas juhannusviikon 3-päivän kurssille. Myös Pälkäneen ja Kangasalan talvikursseille voi jo ilmoittautua!

Tänään tarjosin itseäni kurssinpitoon myös Päivölän opistoon, ja heti tärppäsi sopiva viikonloppu. Eli 21.-23.10.2016 tilkkuillaan farkkujen kanssa Päivölässä. Se kurssi löytyy myös netistä opiston sivuilta. Minulla on monta kivaa ohjetta farkuista toteutettavaksi ja lisää aion kesän ja syksyn aikana haalia!

Mäntyharjun kesäkurssien (kesälle 2017) ilmoittautuminen alkaa JO ENSI TIISTAINA 28.6.2016 klo 12.30. Jotkut  suunnittelivat että haluaisivat kahdelle kurssille ensi kesänä. Toivoisin että ensin ilmoittauduttaisiin vain yhdelle kurssille, ja koska tilanteet muuttuvat varmasti talven aikana, niin sitten jos tilaa vielä kesän alussa on voisi ilmoittautua toisellekin kurssille. Tämä siksi että mahdollisimman moni saisi paikan kesäkurssilta. Tuntuisi tosi pahalta, jos joku ei pääsisi kurssille ollenkaan ja joku toinen olisi kaksi viikkoa. Tietysti jos tilaa on SAA TOKI tulla kahdellekin viikolle, mutta ettei kävisi niin kuin ainakin yksi kurssilainen oli koko talven varannut 2 viikon paikkaa, mutta toukokuussa joutuikin perumaan molemmat paikat.

3 naisen tavarat Mäntyharjulle!

Kurssivalmisteluita

Näin toukokuussa kaikki liikenevä aika menee kurssivalmisteluja tehdessä. (Tämä on hyvä alibi pihatöitä vastaan!)
Suuri koitos; 3 viikon kurssia Mäntyharjulla ja yksi 3-päiväinen Pälkäneellä on edessäpäin.
Viime viikonlopun pidin kurssia Päivölän Kansanopistolla Valkeakoskella ja sain siitä ihan mukavaa palautetta.
Viikon kurssin valmistelussa on paljon tehtävää. Laadin monisteita, teen keskeneräisiä töitä, siis siksi että kursilaiset voivat nähdä työn eri vaiheessa ja useasta mallista teen vielä ihan valmiinkin tuotoksen. Lisäksi teen  kaikenlaisia taulukoita eri asioista. Kuten esimerkiksi kuka yöpyy koululla, kuka on saanut kurssikirjeen ja vastannut minulle saaneensa sen. Lisäksi minulla on taulukko kurssin ohjelmasta, ja siinä on eri sarakkeet että olenko tehnyt kyseisestä aiheesta monisteen , olenko tehnyt aiheesta vaihemallin, olenko tehnyt aiheesta valmiin mallin ja onko ne jo pakattu Mäntyharjulle lähteviin koreihin. Erilaisia malleja Mäntyharjun ohjelmassa on peräti 28! Niitä ei tietenkään ole tarkoitus toteuttaa mitenkään yks´ yhteen, mutta siinä on vinkkejä ja onpa taas jännä nähdä miten kurssilaiset niitä muokkaa, soveltaa ja inspiroituu. Monenlaista on taas näytillä kun kurssin tuotoksia lopuksi kuvataan.
Usein kun laitan töistäni kuvia facebookiin, instagramiin tai tänne blogiin saan kyselyjä ympäri Suomen että saako tuosta ohjeen? Olen niin ikävä ihminen että en lähettele ohjeita ympäriinsä enkä laita niitä nettiin, koska tämä ohjeitten laatiminen ja niitten jakaminen  on minun työtäni, jolla yritän ansaita elantoani. Sen tähden pidän tiuhaan kursseja ja mainostan niitä että sinne voi tulla opettelemaan erilaisia tilkkujuttuja.
Sitten usein niinkuin nytkin Mäntyharjun kurssilaiset ja joku Päivölän kurssilainenkin pyysi tai pyytää jotakin muuta ohjetta kuin on kurssin ohjelmassa. Siihenkään en ole lähtenyt, koska minulla on ihan varmasti tuhansia ohjeita ja malleja, joten en voi olla sellainen ohjeautomaatti että aina saa sitä mitä pyytää. Olen sitä mieltä että jos jollekin annetaan jotkut eri ohjeet, kuin muille niin, reiluuden nimissä ne pitää antaa kaikille sillä kurssilla opiskeleville. En tykkää sellaisesta supsuttelusta että tässä sinulle nämä ohjeet älä kerro muille. Myös jos  joku ulkopuolinen tulee käymään kurssilla niin en anna kurssin monisteita vierailijoille. Se vasta epäreilua olisikin että toiset maksaa joskus useamman satasen kurssista ja sitten toiset käy pyytämässä ohjeet ilmaiseksi. YMMÄRRÄTTE varmaan mitä tarkoitan. En halua olla niuho enkä väitä että ohjeet olisivat omakeksimiäni, mutta toteutus on ja moniste, joita laadin heikoilla tietokoneen käyttökyvyilläni tuntikausia. Usein deletoiden ja hikihatussa niitä laadin.
Joskus ehkä tulevaisuudessa, voisi kokeilla jonkun videon laatimista youtubeen, mutta sen pitäisi olla niin tasokas että se saisi tuhansia klikkauksia ja niillä voisi sitten tienata. Vielä ei ole sen aika , vielä joudun ihan käsipelillä kantamaan ohjeet ja monisteet kurssipaikalle. Vielä en ole niin taitava monisteen tekijä että ohjeeni toimisivat kuin kirjan sivut. Sanon aina että minun ohjeisiini kuuluu opetus mukaan, ne eivät ole niin idioottivarmoja että vain niiden perusteella voisi jotakin tehdä.
 En myöskään lähde sille linjalle että kantaisin kansiokaupalla ohjeita kurssille ja sieltä jokainen valitsisi mieleisen ohjeen. Ei, minun kurssillani on laadittu yleensä hyvin runsas ja monipuolinen ohjelma, mikä käydään läpi kaikkien kanssa ja SITTEN VOI VALITA mitä ja miten toteuttaa mitäkin.
Mäntyharjun 6.6. alkavalla ja 13.6 alkavalla kurssilla on muuten muutama peruutuspaikka vapaana , ja Pälkäneen kurssilla joka on 20.-22.6. on useampikin vapaa paikka. Ei muuta kuin Mäntyharjun kansalaisopiston sivuille tai Valkeakoskiopiston sivuille ilmoittautumaan!

Tukirautalaukku Unkarin taitteluilla, Mäntyharjun ohjelmasta

Huhtikuu hurahti

Kylläpä hurahti huhtikuu nopeasti. Miten se sillä lailla menikin?
Viimeiset talvikurssikerrat oli ja meni ja sitten vähän käytiin haistelemassa uusia kevään tuulia Frankfurtissa. Sieltä löysin muutamia uusia hyviä tilkkukirjoja. Ehkä haalin niitä vähän turhankin paljon, olenhan jo melkein päättänyt että en osta uusia kirjoja, kun kaikki ohjeet löytyy netistä. MUTTA koska olin isännän kanssa reissussa ja olimme vain 8kg:n käsimatkatavaroilla, niin täytyi vähän niin kuin uhallakin ostaa jotakin pientä ( ja kevyttä?)Kyllä sinne laukkuun yllättävän paljon mahtuu kun lähtee kotoa melkein tyhjällä laukulla!
Huomasin muuten että ensi pyhäinpäivänä on Frankfurtissa suuret käsityömessut, joissa on myös mittava tilkkuosasto. Sinne on sitten tosi helppo mennä. Meidän hotelli oli Manhattan ja se oli ihan rautatieaseman vieressä ja siitä oli pikku kävelymatka messuhallille. Elättelen toiveita , että jos saan kaverin jostakin niin lähden pyhäinpäivän tienoossa piipahtamaan Frankfurtissa uudelleen!!
No tämä loppu huhtikuu kuluikin sitten sairasvuoteella HIRVEÄN yskän kourissa. virallinen tautinimi oli kurkunpään tulehdus ja se vei lähes äänenikin. Ihan tohtori kirjoitti sairaslomaa ja pitkästä aikaa olin pois päiväkodistakin omalla vuorollani ( Mähän teen puolikasta siellä)
Kun oikein kovasti olen yskinyt niin uskokaa tai älkää mulla tuli ensin kyljet kipeiksi ja sitten nyrjähti selkä  siis yskiessä!! Viime yönä heräsin tunnin välein kun kyljen kääntäminen sattui kovasti. Nyt on ehkä jo vähän parempi olo ja äskön ihailin pihallamme punaisia sinivuokkoja. Niitä on kasvanut meidän pihassa aina, mutta muualla en ole nähnyt! Onkohan niitä?

puna-ja sinivuokkoja Alvettulassa

Pärnälux

Viime viikonvaihde vähän jatkettuna molemmista päistä kului Mäntyharjun takametsissä! Meillä oli jo todella perinteeksi muodostunut keskeneräisten leiri. Leiri sai alkunsa kesäkursseista joita aluksi järjestettiin Ristiinassa ja myöhemmin Mäntyharjulla. Opettajana oli Hilkka Dorey monet vuodet. Kursseilla tuli aina todella runsaasti aloitettua töitä, jotka jäivät usein kesken. Monta vuotta suunniteltiin että tarttis tehdä keskeneräisten leiri, jossa jatkettaisi näitä töitä.
Vihdoin saatiin toimeksii ja järkättiin eka leiri synkkänä syksyviikonloppuna Mäntyharjussa Lärvätsalon seuratalolla. Sinne ei voitu mennä toista kertaa koska siellä oli niiiiin huono yleisvalaistus, että vaikka ostimme paikallisen lamppukauppiaan kaikki pöytävalot niin siltikin oli huono valo.
Muutaman kerran kokoonnumme Iso-Pappilassakin , mutta siellä on se ongelma että sisävessaan täytyy mennä ulkokautta ja ne, jotka käyvät yöpissalla, eivät olleet siitä kovin innoissaan.
Sitten keksittiin Pärnämäen kylätalo, joka kai viralliselta nimeltään on joku Enoveden kylätalo, mutta se sijaitsee Pärnämäen kylällä (?)Se on todella sysimetsässä, sieltä on muutama kymmenen kilometriä mihinkään kauppaan, niin että ei tule lähdettyä ihan pikkumieliteon takia ostoksille.
Se on muuten hyvä paikka, PAITSI  pöydät on tosi huonoja , koska niiden jalat ovat huterat ja ommellessa pöytä kiikkuu, kuin olisi laivassa.Pöytiä on myös liian vähän, samoin tuoleja. Olemme paikallisille miehille esittäneet useaan kertaan toiveen , että korjaisivat pöydät, mutta he eivät ota meitä kuuleviin korviinsakaan!
En tiedä  mistä löytäisi sellaisen seuratalon jossa olisi hyvät pöydät ja tuolit, sisävessat ja suihkut ja jonkinlainen keittiökin.
No joka tapauksessa, toistaiseksi olemme kokoontuneet Pärnikseen ( jossain vaiheessa Karnaluksin kangaskaupasta nimi johdettiin Pärnäluxiksi. On jotenkin niin luksusta kun saa monta päivää vain keskittyä ompeluun hyvässä seurassa!)
Meitä on n 15-20 naista , jotka vähän vaihtelevasti pääsee mukaan, ja edellämainittujen ongelmien (pöytien puute ) takia joukkoa ei voi yhtään kasvattaa.
Kesäkurssin opekin vaihtui jo monta vuotta sitten, mutta silti vaan keskeneräiset työt lisääntyvät kesä kesältä! Siinä opeasiassahan kävi niin että vuonna 2012 juuri kun olin matkalla kotiin Tanskan Aalborgin NQT (Nordisk Quilt treff ) tapahtumasta Paula Mäntyharjulta soitti ja kertoi että Hilkka Dorey oli sairastunut eikä voisi pitää enää kesäkurssia. Hän kysyi voisinko minä pitää sitä?
Kysymys tuntui silloin ihan mahdottomalta! Miten minä joka olin jo lähes 10 vuotta käynyt kesäkurssilla koko ajan melkein samojen naisten kanssa, voisin yht´äkkiä alkaa heille opettajaksi?
Olin toki jo monta vuotta opettanut Vanajavedenopiston ja Wellamo-opiston talvikursseilla, mutta silti kesäkurssin vetäjän saappaat tuntuivat kohtuuttoman isoilta. Paula uskoi minuun koko ajan ja rohkaisi minua ryhtymään toimeen.
Tartuin härkää sarvista ja yritin tehdä sellaisen ohjelman kurssille jollaisen itsekin haluaisin käydä läpi, jos lähtisin kurssille toiselle puolelle Suomen. Eli siis mahdollisimman monipuolisen ja montaa erilaista vaihtoehtoa sisältävän. Ehkä se on toiminut, koska osallistujamäärä on tasaisesti noussut kesä kesältä.
2012-16 henkeä
2013- 21 henkeä
2014- 29 henkeä ( 2 kurssia)
2015- 38 henkeä ( 2 kurssia)
2016- 61 henkeä on ilmoittautunut ( 3 kurssi)
No mutta siis Pärnäluxhan nyt oli aiheena. Tulihan se nyt vaan kaikille selväksi MIKSI lähden ajamaan torstai -iltana 9:ltä iltakurssini jälkeen 2 tuntia päätyäkseni synkän kuusimetsän keskelle lopetetulle koululle n klo 11?!?! Siellä on tutut kaverit, tutisevat pöydät, hyvää ruokaa, paljon keskeneräisiä töitä, iloista rupattelua ( ei todellakaan voida puhua mistään retriitistä) leirikoulupatjat penkille nostettuna ja aikaa keskittyä vain ompeluun. Siksi siis. Paluumatkalle lähdin vasta maanantaina aamupäivällä. Jarruttelin vähän Lahden Karismassa (kauppakeskus) ja tulin jo iltapäiväksi Hämeenkosken koululle jatkamaan ompelua ja odottamaan iltakurssilaisia sinne!

Pienenevän väkkärän palat edistyivät Pärnäluxissa

Tilkkukursseja!

Tilkkulatu tuli suksittua viime viikonloppuna kunnialla läpi. ( Eli siis valtakunnalliset tilkkupäivät ) Pidin siellä työpajan , jonka pitäminen jännitti yllättävän paljon. Olihan paikalla 16 taitavaa tilkkuilijaa ympäri Suomen , joista en montaakaan etukäteen tuntenut. Olin valmistautunut mielestäni hyvin, mutta silti vaan tilanne oli niin kuumottava, että kädet tärisi ja puhetta tuli tulvimalla. Lähes kaikki saivat kuitenkin pussukan tehtyä ja olivat jokseenkin tyytyväisen oloisia. Kiva ja jännittävä kokemus siis.
Tänään sain laitettua mainoksen Päivölän kurssista Facebookiin. Se on siis 13.-15.5. 2016. Tehdään mm tilkkuiljan lompakko ja tilkkunalle muunmuassa. Toivotaan että muutama vielä innostuu tulemaan mukaan että saadaan kurssi toteutettua!
Tänään päivittelin myös Vanajavedenopiston kurssejani. Ihan kivasti saan nyt sillekin suunnalle lisää ryhmiä. Menneellä viikolla varmistui myös että kesälle 2017 saan myös 3 kurssia Mäntyharjulle. Tietenkin sillä edellytyksellä että väkeä ilmoittautuu tarpeeksi. Kesän 2016 kursseille on jo kaikille kursseille 20 ilmoittautunutta (paitsi ekalle 21, mutta ehkä yksi peruu).
Lähinnä sitä kurssia varten olen tässä ommellut ja tehnyt suunnitelmia. Yksi epäonnistunut versio nähdään  kuvassa. Se odottaa päätöstä sangoista!
Mäntyharjun kurssin kanssa ohjelman suhteen on yleensä positiivinen ongelma: Mitä jättää pois ettei tule liikaa ohjelmaa, kun aikaa on vain 5 päivää (ja yötä)

Sangat vielä nuppineuloilla, ei vielä varmat!

Kankaan värjäystä

Muutama viikko sitten olin Pälkäneellä värjäyskurssilla, Kirsi Tahkolan innostavassa opissa. Siellä sai sössätä sydämensä kyllyydestä värejä, sidontoja ja keittelyitä. Välillä oli ihan Milla Magia fiilis kun padat porisivat joka hellalla koko kotitalousluokan täydeltä. Kiitos opettajalle , joka antoi luvan tulla tiloihinsa. Se ei onnistu ihan joka kunnassa!
Kankaan värjäykseen hullaantuu ihan samoin kuin johonkin uuteen tilkkutyötekniikkaankin.  Tuntuu että jatkossa en osta enää kankaita vaan värjään kaikki itse. Kyllä tämäkin huuma sitten haihtuu, niin kuin moni muukin uutuus, mutta on ne vaan niin ihania ne kankaat. Jännä juttu muuten, kun aina ne muut kurssilaiset saavat omasta mielestään rumia kankaita ja ne samat kankaat näyttävät toisen mielestä juuri upeilta ja parhailta. Joskus harvoin joku on tyytyväinen omaan tuotokseensa. Vai onko tämä vain hämäläinen piirre? Aina pitää sanoa että eihän tämä nyt oikein onnistunut ja ei tästä tullut sellainen kuin halusin. Olen huomannut että itäsuomalaiset eivät ole näin omia töitään aliarvioivia. Siellä saatetaan sanoa että täst tuli hyvä, tästä mie piän!! Tai tähän mie oon tyytyväinen! Otetaan me hämäläiset oppia itäsuomalaisista siskoistamme ja tykätään omistakin tuotoksistamme!

Ystäväni Maija opetti kivan grillipihtivääntökikan - kiitos!

Vasemmanpuoleisessa  hillopurkinkansisidontaa

Perusnarusidonta oranssissa

Lisää hiihtolomaviikon saalista

Kun niin kovasti kehuitte näitä hiihtolomaviikolla ommeltuja nuken juttua niin laitan niistä vielä muutaman kuvan:

Tämä peitto on vielä kesken, se on tehty säämiskäjäljittelyn mallipaloista. Reunat ja vuori puuttuu

Tässä 3 nuken kantokassia. Näin toivottavasti vältytään siltä että se kolmas nukenhoitaja jää ulos kuvioista.

Siinä ne vauvat nukkuu. Hys!

Tein myös muutaman helposti puettavan trikoopuvun, rimpsumekon ja 3 pipoa

Nukeille uutta päiväkotiin

Tällä viikolla olen ollut eri päiväkodissa hiihtoloma-päivystyksessä, koska "oma " päiväkotimme oli kiinni. Onneksi myös monella lapsella oli hiihtoloma, ja kun meitä aikuisia oli melkoisen runsaasti töissä, niin hyödynsin ajan ja ompelin pikku päiväkotiimme erilaisia tarvikkeita nukeille. Se oli myös joidenkin lasten mielestä hyvin eksoottista puuhaa. Eräs tyttö ojenteli minulle kankaanpaloja ja sanoi että annan sulle näitä lankoja! Ehkä hänen kotonaan harrastetaan enemmän puikoilla neulomista. Yksi poika kyseli että kuinka nopeasti tuo naula hakkaa, tarkoittaen neulaa. Kaasun polkeminen oli myös kovin kiinnostavaa.
Omassa päiväkodissamme olen antanut lasten myös itse ommella koneella. Se on kovin suosittua puuhaa, varsinkin pojille, koska saa ohjata ja painaa kaasua.  Lapset istuvat sylissäni, ja kaasupoljin on nostettu jakkaralle , niin että he ylettyvät itse polkemaan.  Aina kun pitää ottaa nuppineula pois pitää tietenkin lopettaa kaasuttelu. Tämä onnistuu jo kolmevuotiailta! Olemme ommelleet mm rimpsuhameet kuminauhavyötäröllä. On ilo nähdä niitä tyttöjen päällä ihan normi - päiväkotipäivänä. Lahjoitin tietenkin kankaat niihin omista ylitsevuotavista varastoistani, eikä tullut vielä edes lovea! Pojat ompelivat tuolloin dinot huopakankaasta hattuihinsa.
Lasten kanssa olemme ommelleet mm kassit, äideille kauratyynyt, isille kynäpenaalit jne. Tavoitteeni on että kaikki lapset saisivat ompelusta ja yleensä käsitöistä positiivisen kokemuksen. Vihaan sanontaa "rättikässä". Se on tosi alentava ja halveksiva nimitys, jota jopa jotkut opettajat käyttävät tarkoittaen tekstiilitöitä.
Toivon että meidän päiväkodin lapset odottavat innolla  ensimmäisiä ompelutunteja ja kun opettaja kysyy että kuka on aiemmin ommellut, kaikki kädet nousevat ylös!
No tulihan taas vuodatettua lempiaiheestani, mutta törmään jatkuvasti tilkkukursseillani ihmisiin , joille on saattanut jäädä vuosikymmeniä sitten koulun käsitöistä ikävä tunne.  Sukka on jouduttu purkamaan tai ompelukset ratkomaan moneen kertaan ja oppilaalle on jäänyt sellainen tunne että ei
osaa tehdä käsitöitä. Sitten ehkä kymmenien vuosien kuluttua uskalletaan kokeilla uudestaan. Onneksi!

Leivostekniikka- nukenpeitto

Kolmiulotteinen rusetti-nukenpeitto

Kolmiulotteisia rusetteja, verhoilukankaan mallipaloista

VVV-viikonloppu

Taas kerran, jo siis kolmannen kerran tänä vuonna, kokoonnuimme hämeenkoskelaisten kanssa tai siis virallisesti nykyään hollolalaisten ( eivät kyllä tykkää tästä tarkennuksesta!) vvv-viikonloppuun.  Ai mihin?  No se on Hannele Wakkarin lanseeraama termi entiselle ufo-viikonlopulle. ( UFO unfinished object , keskeneräinen työ )VVV viittä vaille valmis tai vähän vielä vaiheessa oleva työ. Eli siis kokoonnumme ja jatkamme aloitettuja tilkkutöitämme. Kukaan ei myöskään estä meitä aloittamasta uusia töitä. Eilen sain valmiiksi tuon ison pussukan, siihen oli muutama kolmiulotteinen villihanhi valmiina. Pikkupussukka on odotellut kaveria jo pitkään!

Iso- ja pikkupussukka
" Se pikkupussukka oli sen ison pussukan tytär, mutta se iso pussukka ei ollut sen pikku pussukan äiti! Mikä se siis oli?"
Se oli sitten varmaan sen isä! Tuli mieleeni isoisä- vainaan kertoma tarina... se ei kyllä kertonut pussukoista vaan tummaihoisista ihmisistä.

Luutyyny

Tänään sain valmiiksi "luutyynyn". Se on luunmallinen niskatyyny. Kaavan sain ystävältäni Pirjolta. Kiitos Pirjo! Luutyynyyn käytin balipopslaukkuni jämäpaloja. Tein siis pintaa ihan randomilla, laitoin taakse ohuen vanun ja vuorin ja opettelin erilaisia tikkauskuvioita. Sitten tein niistä tyynyn.Se on meillä aiheenakin näillä Hämeen kursseilla. Mukavalta tuo tuntui kyllä niskan takanakin. Metka idea!

Jämäpalapuoli

Pystyraitapuoli

Vaakaraitapuoli

Kasseja kasseja...
Helmikuu on muuttunut  ihan kuin marraskuuksi ja lähes kaikki lumet ovat sulaneet pois. Vettä sataa ja sataa ja sataa. Onneksi saa ommella, eikä tarvitse juuri nenäänsä ulos pistää. Mitä nyt iltasella loikkaa autoon ja ajelee tilkkukurssin pitoon. Kurssilaiset odottavat kiihkeästi jo kangasostosretkeä, jolle lähdetään 5.3. Kaikilla on tietysti huutava pula materiaaleista ja siksi suuntaamme Forssaan ja Humppilaan täydentämään onnettomia varastojamme.
Ensi ja seuraavaakin kesää tilkkukurssien osalta  suunitellaan jo kovaa kyytiä. Opistot haluavat kurssiehdotukset ajoissa ja niinpä kalenteria selataan tiuhaan.
Iloitsen kovasti että pääsen myös Päivölän opistolle pitämään kurssia. Se kurssi on keväinen tilkkuviikonloppu 13.-15. 5.2016. Siellä on ohjelmassa mm. tilkkunalle ja tilkkuilijan lompakkoja lisäksi muutama peittomalli, josta voi halunsa mukaan ommella peiton, tyynyn, kassin, seinätekstiilin tms. Toivon kovasti että kurssi toteutuu, kun olen uusi opettaja Päivölässä. Luotan facebookin ja muunkin somen voimaan että saadaan kurssi täyteen. Jos kiinnostuit, niin levitä sanaa ja ilmoittaudu  Päivölän sivuilla
Tulevia kursseja varten olen ommellut erilaisia kasseja. Niitähän ei ole koskaan kenelläkään liikaa. Minullakin on eteisessä koko ajan useampi kassi ladattuna eri kurssien tarvikkeista. Se saattaa näyttää sekavalta,  mutta auta armias jos joku sekottaisi systeemini! Silloin olisi jollakin kurssilla väärät materiaalit. Toistaiseksi homma on pelannut ja vain harvoin unohdan jotakin oleellista. Nyt kun tässä keulin niin taatusti seuraavalta kurssita unohtuu jotakin. Sehän on kait Murphyn laki!

Kaaripunontalaukku säämiskäjäljitelmästä

Olkalaukku läpällä mustasta pellavasta