Terveisiä Birminghamista!

Pari viikkoa on ehtinyt jo kulua, kun palasin Birminghamista. Nyt selailin kuviani ja ajattelin tähän blogiini muutaman laittaa. Kaikenkaikkiaan yhteenvetona voisin sanoa , että toinen kerta Birminghamissa ei ollut niin maailmoja syleilevän ihanan kuin se eka kerta. Ensimmäisellä kerralla kaikki oli uskomatoman suurta ja ihanaa, mutta toisella kerralla oli vähän se fiilis että ai niin tossa on tota ja tuolla on noita jne.
Tilkkutyöthän tietenkin olivat uusia. Sen huomion ainakin niistä tein, että long arm -tikkauskoneet ovat yleistyneet kovasti, koska tosi monet työt oli tikattu upeasti koneella. n 8-12 vuotta sitten, kun olin monena kesänä Hilkka Doreyn kurssilla oppilaana, saimme joka kesä nähdä kuvia Birminghamista ja silloin lähes kaikki työt ( tai siis ainakin ne mitä Hilkka näytti) olivat käsin tikattuja. Minusta molemmat versiot ovat ihan yhtä arvokkaita. Jos jollain on aikaa ja taitoa tikata käsin niin siitä vaan, mutta jos jollain on aikaa ja taitoa tikata koneella niin ei sekään mitenkään itsestään tule. Sitten on vielä sekin upea mahdollisuus että voi tehdä tilkkupinnan ja tikkauttaa se tikkauspajassa. Suomessa tietääkseni tällä hetkellä ainoa tikkauspalvelua tarjoava on Töölön tilkkupaja. Aiemmin oli jossain Kouvolan suunnalla toinen, mutta se ei kai enää ole siellä. Korjatkaa jos olen väärässä! Kun uhraa aikaa ja kalliita kankaita ja panee peliin koko luovuutensa, niin miksi ei antaisi harmaita hiuksia aiheuttavaa tikkausta ammattitaitoisiin käsiin. Silloin peitosta tulee taatusti sellainen että sitä varmasti voi käyttää. Kuinka monella meistä lojuu jossain hyllyn perukoilla valmis pinta, mutta kun se tikkaus on niin vaikeaa, enkä haluaisi pilata työtäni. Sinne vaan, peitto Töölöön ja Soile tikkaa sen upeaksi!
Kuinkas tämä juttu nyt tikkauksiin lipsahti, vaikka Birminghamista piti puhumani? Tietysti sinne kannatti mennä, aina sieltä löytyy monta kivaa juttua ja ideaa ja kaveria. Sattumalta otimme hotellinkin niin läheltä että meillä oli n 200 m ulkona kävelymatkaa ja sitten jo olimmekin lentokenttä/ NEC (kongressikeskus)-rakennuksessa. Siellä sitten sai kyllä kävellä käytäviä pitkin vielä tovin, että pääsi perille, mutta ei tarvinut tähdätä mihinkään junaan tai taksiin.
No kuvat varmaan puhuvat puolestaan:

Hirveä jono niille, jotka olivat ostaneet lipun etukäteen
 (kuten me!)
Liputtomat pääsivät jonon ohi sitä ostamaan!

Huilasin hetken tälläisessä kuninkaan tuolissa!

Yksinkertainen malli, kaunis toteutus

Tämä oli pienen sohvapöydän kokoinen lasilla
päällystetty työ.
Tähden palat olivat pienempiä kuin pikkurillin kynsi!

Tässä oli jännää sommittelua

Unkarilaisen Foltvilagin myyntipöytä.
He myyvät käteviä muovimallineita käsinompeluun

Tämä viulu oli minun mieletsäni erikoisin tilkkutyö!

Ihana, tuoleja päällystävän firman osasto