Tilkkuja Sannan tapaan: "Lähti mopo käsistä"

Kylläpä on taas vettä virrannut Alvettulan joessa siihen nähden kun viimeksi blogini päivitin. Miten se vaan aina jää, vaikka kyllä koko ajan ja alinomaa tilkkujen kanssa pyörin. Olen vaan enämpi ompelija- kuin kirjailijatyyppiä. Vaikka mielestäni ihan vitsikkäästi kirjoitan, ainakin jos ei kysytä kuopusabilta, joka myötähäpee mun juttujani.
No toi mopo siis karkas käsistä kun tein kyniä penaalia varten. Se penaali on mm Päivölän talvikurssin ohjelmassa. Niitä oli tosi kiva ja toisaalta nopeakin tehdä. Samalla vaivalla leikkasi vähän pidemmänkin suikaleen ja siitä sai sitten 2-3 kynää. Aikaa meni tietysti siihen että aina piti valita saman värin vaalea ja tumma kangas, mutta loppu oli sitten melko nopeata työtä.
Tuli vähän himo siihen että minkäköhänlainen kynä syntyy noista tai noista väreistä. Kun kaikki kynät eivät sitten mahtuneet penaaliin, ajattelin että teenpä niistä jonkunlaisen kassin. Usein ajattelen niin, kun kokeilen jotakin blokkimallia.
No, kun kyniä vaan tuli ja tuli, niin yht´äkkiä keksin että mun jumppavarustekassi on tosi tylsännäköinen. Ja koska jumpalle on muutenkin aina tosi tylsä lähteä, niin yritän piristää sitten kivalla kassilla edes sitä pakkopullaa. Ensin oli mielessä hahmotelma säkkimallisesta jutusta jossa on soikea pohja ja yläreuna kurtataan nauhoilla kiinni, mutta olen sen verran hetken lapsi että en juuri ruukaa kovin tarkkaan etukäteen tekemisiäni suunnitella, tai en siis ainakaan pysy niissä suunnitelmissa.
Niinpä sitten päädyin tälläiseen ehkäpä norjalaismalliseen reppuun. En ole varma onko kenelläkään norjalaisella tämänmallista reppua, mutta hämärästi muistelen että joskus takavuosina olisko ollu joku ryhmä Raumalta vierailulla jossakin Norjassa ja olisivat saaneet ehkäpä tuliaisiksi tai olisivatko tehneet jollakin NQT:n kurssilla tai jossakin tämmöisen repun, missä siis vetoketju tulee pohjaan nähden eri suuntaan. AI kamala kyllä mun äidinkielen opettaja nyt kääntyy haudassan kun toi lause oli taas niin karmeen pitkä. No hyvä se on välillä kääntääkin kylkeä ettei puudu... Jos jollakin lukijalla on tarkempaa tietoa tälläisestä repusta niin kommentoikaa toki.
Joka tapauksessa ajattelin heti ehtoolla mennä kyläyhdistyksen järkkäämälle venyttelyjumpalle seuratalolle. Laitoin hihnaksi tommosta heijastimellista koiranulkoilutushihnaa, kun on aina nin pimeetä kun täällä liikkuu. Vaikka just meidän kohdalla onkin katuvalot, niin ei se heijastin pahitteeksi siltikään ole.
Yritän vähän tihentää näitä blogin päivitysvälejä, mutta en kyllä lupaa mitään. En ota tästä paineita!
Keväällä kyllä olen yleensä jostakin syystä noin niin kuin aktiivisempi kuin syksyn pimeillä: En tiedä miksi?