Tilkkukursseja!

Tilkkulatu tuli suksittua viime viikonloppuna kunnialla läpi. ( Eli siis valtakunnalliset tilkkupäivät ) Pidin siellä työpajan , jonka pitäminen jännitti yllättävän paljon. Olihan paikalla 16 taitavaa tilkkuilijaa ympäri Suomen , joista en montaakaan etukäteen tuntenut. Olin valmistautunut mielestäni hyvin, mutta silti vaan tilanne oli niin kuumottava, että kädet tärisi ja puhetta tuli tulvimalla. Lähes kaikki saivat kuitenkin pussukan tehtyä ja olivat jokseenkin tyytyväisen oloisia. Kiva ja jännittävä kokemus siis.
Tänään sain laitettua mainoksen Päivölän kurssista Facebookiin. Se on siis 13.-15.5. 2016. Tehdään mm tilkkuiljan lompakko ja tilkkunalle muunmuassa. Toivotaan että muutama vielä innostuu tulemaan mukaan että saadaan kurssi toteutettua!
Tänään päivittelin myös Vanajavedenopiston kurssejani. Ihan kivasti saan nyt sillekin suunnalle lisää ryhmiä. Menneellä viikolla varmistui myös että kesälle 2017 saan myös 3 kurssia Mäntyharjulle. Tietenkin sillä edellytyksellä että väkeä ilmoittautuu tarpeeksi. Kesän 2016 kursseille on jo kaikille kursseille 20 ilmoittautunutta (paitsi ekalle 21, mutta ehkä yksi peruu).
Lähinnä sitä kurssia varten olen tässä ommellut ja tehnyt suunnitelmia. Yksi epäonnistunut versio nähdään  kuvassa. Se odottaa päätöstä sangoista!
Mäntyharjun kurssin kanssa ohjelman suhteen on yleensä positiivinen ongelma: Mitä jättää pois ettei tule liikaa ohjelmaa, kun aikaa on vain 5 päivää (ja yötä)

Sangat vielä nuppineuloilla, ei vielä varmat!

Kankaan värjäystä

Muutama viikko sitten olin Pälkäneellä värjäyskurssilla, Kirsi Tahkolan innostavassa opissa. Siellä sai sössätä sydämensä kyllyydestä värejä, sidontoja ja keittelyitä. Välillä oli ihan Milla Magia fiilis kun padat porisivat joka hellalla koko kotitalousluokan täydeltä. Kiitos opettajalle , joka antoi luvan tulla tiloihinsa. Se ei onnistu ihan joka kunnassa!
Kankaan värjäykseen hullaantuu ihan samoin kuin johonkin uuteen tilkkutyötekniikkaankin.  Tuntuu että jatkossa en osta enää kankaita vaan värjään kaikki itse. Kyllä tämäkin huuma sitten haihtuu, niin kuin moni muukin uutuus, mutta on ne vaan niin ihania ne kankaat. Jännä juttu muuten, kun aina ne muut kurssilaiset saavat omasta mielestään rumia kankaita ja ne samat kankaat näyttävät toisen mielestä juuri upeilta ja parhailta. Joskus harvoin joku on tyytyväinen omaan tuotokseensa. Vai onko tämä vain hämäläinen piirre? Aina pitää sanoa että eihän tämä nyt oikein onnistunut ja ei tästä tullut sellainen kuin halusin. Olen huomannut että itäsuomalaiset eivät ole näin omia töitään aliarvioivia. Siellä saatetaan sanoa että täst tuli hyvä, tästä mie piän!! Tai tähän mie oon tyytyväinen! Otetaan me hämäläiset oppia itäsuomalaisista siskoistamme ja tykätään omistakin tuotoksistamme!

Ystäväni Maija opetti kivan grillipihtivääntökikan - kiitos!

Vasemmanpuoleisessa  hillopurkinkansisidontaa

Perusnarusidonta oranssissa

Lisää hiihtolomaviikon saalista

Kun niin kovasti kehuitte näitä hiihtolomaviikolla ommeltuja nuken juttua niin laitan niistä vielä muutaman kuvan:

Tämä peitto on vielä kesken, se on tehty säämiskäjäljittelyn mallipaloista. Reunat ja vuori puuttuu

Tässä 3 nuken kantokassia. Näin toivottavasti vältytään siltä että se kolmas nukenhoitaja jää ulos kuvioista.

Siinä ne vauvat nukkuu. Hys!

Tein myös muutaman helposti puettavan trikoopuvun, rimpsumekon ja 3 pipoa

Nukeille uutta päiväkotiin

Tällä viikolla olen ollut eri päiväkodissa hiihtoloma-päivystyksessä, koska "oma " päiväkotimme oli kiinni. Onneksi myös monella lapsella oli hiihtoloma, ja kun meitä aikuisia oli melkoisen runsaasti töissä, niin hyödynsin ajan ja ompelin pikku päiväkotiimme erilaisia tarvikkeita nukeille. Se oli myös joidenkin lasten mielestä hyvin eksoottista puuhaa. Eräs tyttö ojenteli minulle kankaanpaloja ja sanoi että annan sulle näitä lankoja! Ehkä hänen kotonaan harrastetaan enemmän puikoilla neulomista. Yksi poika kyseli että kuinka nopeasti tuo naula hakkaa, tarkoittaen neulaa. Kaasun polkeminen oli myös kovin kiinnostavaa.
Omassa päiväkodissamme olen antanut lasten myös itse ommella koneella. Se on kovin suosittua puuhaa, varsinkin pojille, koska saa ohjata ja painaa kaasua.  Lapset istuvat sylissäni, ja kaasupoljin on nostettu jakkaralle , niin että he ylettyvät itse polkemaan.  Aina kun pitää ottaa nuppineula pois pitää tietenkin lopettaa kaasuttelu. Tämä onnistuu jo kolmevuotiailta! Olemme ommelleet mm rimpsuhameet kuminauhavyötäröllä. On ilo nähdä niitä tyttöjen päällä ihan normi - päiväkotipäivänä. Lahjoitin tietenkin kankaat niihin omista ylitsevuotavista varastoistani, eikä tullut vielä edes lovea! Pojat ompelivat tuolloin dinot huopakankaasta hattuihinsa.
Lasten kanssa olemme ommelleet mm kassit, äideille kauratyynyt, isille kynäpenaalit jne. Tavoitteeni on että kaikki lapset saisivat ompelusta ja yleensä käsitöistä positiivisen kokemuksen. Vihaan sanontaa "rättikässä". Se on tosi alentava ja halveksiva nimitys, jota jopa jotkut opettajat käyttävät tarkoittaen tekstiilitöitä.
Toivon että meidän päiväkodin lapset odottavat innolla  ensimmäisiä ompelutunteja ja kun opettaja kysyy että kuka on aiemmin ommellut, kaikki kädet nousevat ylös!
No tulihan taas vuodatettua lempiaiheestani, mutta törmään jatkuvasti tilkkukursseillani ihmisiin , joille on saattanut jäädä vuosikymmeniä sitten koulun käsitöistä ikävä tunne.  Sukka on jouduttu purkamaan tai ompelukset ratkomaan moneen kertaan ja oppilaalle on jäänyt sellainen tunne että ei
osaa tehdä käsitöitä. Sitten ehkä kymmenien vuosien kuluttua uskalletaan kokeilla uudestaan. Onneksi!

Leivostekniikka- nukenpeitto

Kolmiulotteinen rusetti-nukenpeitto

Kolmiulotteisia rusetteja, verhoilukankaan mallipaloista